Olen kuullut puhuttavan, että ulkomaille ja myös Aurinkorannikolle mennään lastensuojelua karkuun. Siis viranomaisia, jotka mielivaltaisesti käyttävät lastensuojelulakia perheitä vastaan erottaen lapset vanhemmistaan ja vanhemmat lapsistaan.
Tämä on erittäin arka aihe. Jokainen vanhempi tekee parhaansa omilla kyvyillään ja taidoillaan ja elämäntilanteessa mikä kulloinkin on. Ellei kyse ole brutaalista hyväksikäytöstä ja väkivallasta, joskus lastensuojeluilmoituksista olosuhdearviointiin ja erilaisten tätien lamppaamiseen kotona voi tulla todella loukkaava, kuormittava ja lisäksi syytettynä ja silmätikkuna olo. Pääsääntöisesti jokainen vanhempi ja perhe kuitenkin tietää mikä on lapselle parasta. Siinä vaiheessa lisäksi, kun kriisi tai voimat ehtyvät voi olla vanhempana vaikea ottaa apua vastaan, vaikka sitä tarvitsisikin.
Lähtökohtaisesti kuitenkin viranomaisten on lainsäädännön mukaisesti toimittava ja käsiteltävä ilmoitukset, vaikka ne kuinka erheellisiä olisivatkin. Itse lastensuojelussa työskennelleenä sosiaalityöntekijänä sanoinkin usein, että mieluummin ylisuojelua, kuin sitä ettei olla reagoitu riittävästi. Enempää perhesurmia ja kaltoin kohtelua ei kenenkään lapsen tulisi kohdata. Viranomaisen tehtävä on saada varmuus, että lapsen hyvinvointi ei vaarannu millään tasolla.
Vanhemmuuden myytti on kaikkivoipa, vaikka sen pitäisi olla rakkautta ja jaettua huolenpitoa koko ympäristön kanssa. Aurinkorannikolla ei toimi Suomen sosiaalityön viranomaisia, mutta moni lasten kanssa toimiva taho pyrkii hyvään yhteistyöhön lasten kotimaan viranomaistahojen kanssa. Kyseessä on kuitenkin lapsen etu varmistua, että kaikki on ok. Meillä on mahdollista saada myös täällä palveluntuottajilta esimerkiksi tukihenkilötoimintaa tai perhetyötä tai ihan sosiaalityön tukea erilaisiin kriisi- ja ongelmatilanteisiin. Joskus siis tuen vastaanottaminen voi hälventää huolta, jonka esimerkiksi perhe kokee epäoikeudenmukaiseksi ja vääräksi viranomaistaholta.
Loading ...
