Nyt on edessä pitkä viikonloppu, sillä maanantaina 12. lokakuuta vietetään espanjalaisuuden päivaä (Día de la Hispanidad), joka on Espanjan kansallispäivä. Columbus eksyi 12. lokakuuta Amerikoihin, tarkoitushan oli mennä Intiaan. Tuota virhettä ei eläessään tajunnut.
Monet tahot eivät ymmärrä juhlimiseen syytä, enkä minäkään, sillä tuosta päivästä lähtien alkoi ehkä koko ihmiskunnan suurin kansanmurha. Arvelujen mukaan alueella asui noihin aikoihin hieman yli 60 miljoonaa ihmistä, sadan vuoden kuluttua alkuperäiskansasta oli jäljellä vain kymmenisen prosenttia. Näiden vuosien saatossa menehtyi 56 miljoonaa alkuperäisasukasta.
Kuolinsyitä oli monia; eurooppalaisten tuomat sairaudet, kuten isorokko ja lavantauti niittivät paljon kansaa, myös pakkotyö hopeakaivoksissa tai sitten vain yksinkertaisesti tapettiin. Eurooppa sai tuliaisiksi tomaatin, potun ja kupan. Isabella Katolilaisen ohje, että alkuperäiskansoja tulee kohdella hyvin, oli kaiketi valloittajilta unohtunut, koskapa kristinuskoon porukka oli laitettava vaikka pakolla, se oli Isabellan määräys.
Hyvin harvassa Etelä-Amerikan maassa vietetään Día de la Hispanidad-päivää, monissa maissa se on surujuhla. Meksikossa vietetään iberoamerikkalaisen rodun päivää, Nicaraguassa ja Venezuelassa juhlitaan alkuperäiskansojen vastarintaa, Argentiinassa vietetään kulttuurillisen monimuotoisuuden kunnioittamisen päivää jne.
Mutta vaikken aiokkaan viettää ensi maanantaina espanjalaisuuden päivää enkä myöskään katsoa sotilasparaateja, niin kuitenkin juhlaan on syytä; 12. lokakuuta juhlitaan myös Pilar-tyttöstä, joka on Espanjan suojelupyhimys. Ja suojelua tämä maa todellakin tarvitsee näinä päivinä.
Kimmo Sahlman
Loading ...
