La Calan golfkeskus on monella tapaa Aurinkorannikon suurin. La Calassa on kolme täysimittaista 18-reikäistä championship -tason kenttää. Oheispalveluihin kuuluu korkeatasoinen hotelli, kylpylä, useita ravintoloita ja maineikas golfacademy.
La Calan kentät on nimetty maanosien mukaan, America, Asia ja Europa. Tällä kertaa otetaan käsittelyyn America, entiseltä nimeltään Norte. Kaikki La Calan kentät sijaitsevat korkealla vuoristossa, joten mainittakoon heti alkuun, että maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit.
America on ajattelua vaativa golfkenttä. Sen haasteet ovat moninaiset, mailavalinnoilla ja sitä kautta pallon sijoittelulla on suuri merkitys lopputulokseen. Repiminen ja riuhtominen kannattaa unohtaa, America odottaa pelaajaltaan harkintaa ja suunnitelmallisuutta.
Draiveria ei kuitenkaan kannata jättää kotiin. Vaikka kenttä kierteleekin vuorien välissä, se on suunniteltu niin, että avauslyönneille on hyvin laskeutumistilaa. Muutamalla väylällä onnistunut pitkä avaus palkitsee jopa normaalia enemmän.
Vaihtelevuutta pelaamiseen tuo viisi par 5 ja viisi par 3 reikää. Myös korkeuserot tekevät kentästä sellaisen, että jokainen reikä on aivan omanlaisensa. America kannattaa pelata autolla, korkeuserot ja muutama melko pitkä siirtymä tekevät kentästä kävellen hieman hankalan.
Muutamien reikien erityispiirteitä. (mitat keltaiselta tiiltä)
Reikä 1 (Par 5, 438m, hcp 10)
Upea avausreikä. Korkealta lyötävä avaus tasaiselle pitkälle väylälle nostaa onnistuessaan itsetuntoa kummasti. Pallo pysyy hienosti pitkään ilmassa ja korkeusero takaa sen, että metrimääräkin on ylpeyttä herättävä onnistuneessa lyönnissä. Greeniä lähestyttäessä väylä kapenee ja korotetulle greeni vaatii tarkkaa lähestymistä.
Reikä 6 (Par 5, 437m, hcp 2)
Nyt täytyy olla tarkkana. Itse pidän tätä yhtenä vaativimmista rei´istä Aurinkorannikolla. Par vitoseksi tämä ei ole pitkä, haasteet ovat muualla. Kohtuullisen kapean väylän oikealla puolella vaanii jyrkkä rotko heti avauksesta lähtien. Mikäli kahdella lyönnillä on selvittänyt tiensä hyvälle lähestymisetäisyydelle, edessä on vielä jyrkkä ylämäki, jonka päällä greeni sijaitsee. Lähestymiseen kannattaa ottaa metrimäärää pidempi maila, mäki on oikeasti pitkä ja korkea.
Reikä 9 (par 5, 458m, hcp 8)
Hieno väylä, jolla onnistuneen avauksen jälkeen kannattaa pitää pää kylmänä ja edetä väylän mukaisesti. Kiemurteleva väylä houkuttelee oikaisemaan ja yrittämään kakkosella päälle. Joku siinä on kuulemma joskus onnistunutkin, suurin osa yrittäjistä on kiroillut ja kirjannut korttiinsa vähintään tuplabogeyn.
Reikä 11 (par 3, 209m, hcp 13)
Yksi komeimmista par 3 rei´istä missään. Yli 200m pitkät kolmoset ovat melko harvinaisia. Alamäki ja suhteellisen iso viheriö tekevät greeniosuman tavalliselle klubipelaajallekin mahdolliseksi. Tarkkuutta lyönti vaatii, vasemmalla puut blokkaavat lyöntiä ja oikealle lähtevät päätyvät helposti väärälle väylälle.
Oheisella videolla Seppo Lukkari golfpalvelu PAR1:stä antaa näytteen reiän 11 avauksesta.
Reikä 16 (par 3, 105m, hcp 17)
Tämä par kolmonen on nätti kuin juhannusmorsian. Ylhäältä avattava veden vartioima lyhyt reikä näyttää helpolta. Sitä se onkin, mikäli lyönti onnistuu. Vähänkään liikaa pystyyn nouseva pitcherilyönti jää auttamatta lyhyeksi ja pallo päätyy veden pohjasta pro shoppiin käytettyjen pallojen myyntikoriin. Mailavalintaa kannattaa miettiä, vaaroja löytyy sekä greenin edestä että takaa.
Reikä 18. (par 5, 491m, hcp 11)
La Calan rei´istä tämä on se, minkä suurin osa pelaajista muistaa. Ihana lopetus kierrokselle, reikä tarjoaa pitkälyöntiselle pelaajalle realistisen eagle -mahdollisuuden. Väylä kulkee melko jyrkästi alamäkeen ja tilaa on draivata sydämensä kyllyydestä. Alamäki jatkuu greenille saakka, eli avauksen jälkeen puu kolmosella voi hyvin tavoitella lippua. Klubilla tuopin ääressä riittää paljon puhuttavaa tämän reiän suorituksista.
Lisää kenttäesittelyjä täältä:
https://fuengirola.fi/category/golfkentat/
Antti Pekkarinen
Loading ...
