Mitä minun vanhat silmäni näkevätkään, on tokaisu joka putkahtaa mieleen tuon tuostakin uutisia lukiessa. Viime päivinä yksi tällainen ihmetyksen herättäjä oli Ylen uutinen, jonka mukaan esimerkiksi viidesluokkalaisista pojista 16% ei pääse kyykkyyn. Siis karkeasti joka kuudes 11-vuotias poika ei pääse kyykkyyn. Kyykkyyn.
Ymmärtäisin jos kuudesosa ei saisi etunojapunnerrusta tai pystyisi juoksemaan esim. 2000 metriä Cooperin testissä, mutta että ei pääse kyykkyyn. Kyllä ei ollut minun nuoruudessani tällaista vaivaa, ajattelin mielensäpahoittajamaisesti, kun juttua luin.
Torstaina samaa aihepiiriä käsitteli Iltasanomat. Jutun yhteydessä oli heitetty lukijalle myös haaste: ”30 sekunnin testi paljastaa armottomasti, missä kunnossa lihaksesi ovat – kokeile, suoriudutko kuten ikäisesi pitäisi”. Vaikka armoa ei siis ollut luvassa, päätin silti kokeilla. Mainitun 30 sekunnin aikana pääsin – risalla polvella, kipeällä selällä ja juuri lounaan syöneenä (seli seli) – ohjeiden mukaiseen kyykkyyn 27 kertaa. Taulukon mukaan se on ikäiselleni ”vanhalle jarrulle” hyvä tulos. Erinomaiseen arvosanaan olisi vaadittu viisi kyykkyä lisää.
Mainituissa jutuissa syyksi nuorison kyykyttömyyteen esitettiin liikunnan vähenemistä, jonka taustalla puolestaan on muun muassa mobiililaitteilla, konsoleilla ja muilla härpäkkeillä pelaaminen. Siinä on varmasti vinha perä.
Itse olisin kyllä valmis syyttämään myös vaurauden lisääntymistä. Eiköhän meistä jokainen ole kuullut lausahduksen ”köyhät kyykkyyn!” Toisin sanoen mitä enemmän massipäälliköitä, sitä vähemmän kyykkyjä. Tämä selittäisi myös sen, miksi itseltäni kyykky edelleen irtoaa hyvällä tasolla.
Janne Leipijärvi
Loading ...
