Elettiin helmikuun toiseksi viimeistä päivää viime vuonna. Olin Esteponassa vaimoni kanssa hänen tähdittämänsä lyhytelokuvan esikatselutilaisuudessa. Esikatselusta ei tullut mitään, ohjaaja oli unohtanut sen.
Kotimatkalla puhelin soi. Tuttavani soitti kertoakseen, että oli juuri saanut tiedon Fuengirolan ensimmäisestä koronatartunnasta.
Ajoin auton pysähdyspaikalle, tein nopeat lisäselvittelyt ja kirjoitin kännykällä lyhyen uutisen aiheesta. Tuosta muutaman lauseen, huomattavan paljon kirjoitusvirheitä sisältäneestä uutisesta tuli toistaiseksi fuengirola.fi -sivuston luetuin uutinen. Uutisen luki lähes 100.000 ihmistä. Se löi selvästi edellisen ykköspaikan haltijan, huutokauppakeisarin kaverin pahoinpidellyn silmän kuvan.
Eipä tullut tuolloin mieleen, että vuoden päästä koronauutisia olisi sivustolla julkaistu lähes viisi sataa kappaletta. Eipä tullut mieleen, että parin viikon päästä uutisesta alkaisi ulkonaliikkumiskielto, joka sulki ihmiset koteihinsa. Eikä tullut myöskään mieleen, että seuraava vuosi elettäisiin kaikella tapaa poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Itselleni koronavuosi ei ole ollut henkisesti erityisen raskas. Pitkästä aikaa on tullut vietettyä paljon aikaa kotona vaimon kanssa. Ruoanlaitto ja muut kotiaskareet ovat pitäneet mielen virkeänä. Se on myönnettävä, että jo vuosi sitten pimeänä olleet keittiön työtason lamput on edelleen vaihtamatta. Toisaalta Hercule Poirot, Miss Marple, Maria Wern ja Kurt Wallander ovat tulleet hyviksi tutuiksi.
Henkilökohtaisen talouden näkökulmasta kulunut vuosi muistuttaa Suomen taloutta 90-luvun alussa Iiro Viinasen aikaan. Romahtaminen on lähellä, kaikki saatavilla oleva velka otetaan ja lainarahalla elvytetään se mikä pystytään. Ikävä kyllä arhinmäkeläinen ajattelu siitä, että lainoja ei tarvitse maksaa takaisin ei päde henkilökohtaisiin eikä yritysten velkoihin. Usko on vahva, että viimeistään syksyllä henkilökohtainen velkaelvytys loppuu.
Antti Pekkarinen
Loading ...
