On se niin mukavaa kun omistaa seurapiirirakon. Silloin ns. ”vedenheittämisten” väli sopii erinomaisesti lentomatkustamiseen. En aivan varmasti tiedä nouseeko kusi silloin päähän? Tätä ongelmaa en ainakaan itselläni ole huomannut, pitää kai tarkistaa asia kavereilta.
Paluulennolla Suomeen melkein hymynkare naamalla seurasin, miten koneen henkilökunta juoksutti jalat ristissä olevia ihmisiä koneen käytävällä välillä toiseen päähän konetta, välillä toiseen. Tämä 30 ihmisen letka muutti suunta kuin armeijassa aikanaan. Syystä, että etupään vessat olivat paremman luokan matkustajille. Sinne kyllä olisi mahtunut. Ihmisten ilmeen kiristyessä pakottavasta tarpeesta, muutettiinkin käytäntöä molempia puolia suosivaksi, ja taas jo puolijuoksua takaisin. Ihme kyllä mitään hajuhaittoja ei ilmennyt.
Supistuneesta rakosta kärsiville suosittelisinkin sitä paremman luokan hankkimista, ainakin Finnairilla, ettei kestävyysvaje pääse yllättämään. Jonotuksessa on myös hyvät puolensa. Siinä vääntelehtiessä kroppa saa liikuntaa ja tulppavaara pienentyy. Samalla voi tutustua muihin matkustajiin.
Aika monta kertaa vuodessa olen lentänyt tätä väliä, enkä koskaan ole nähnyt tällaista ”simputtamista”. Etukäteen voisi hyvin udella samalla rivillä istuvilta rakon suuruutta ja juomatapoja, jotta vältyttäisiin turhilta häiritsemisiltä. Kaljaa litkivät ja kohdunlaskeumasta sekä prostatan liikakasvusta kärsiville käytäväpaikat, ja seurapiirirakkoisille ikkunapaikat. Järkevää, vai mitä?
Jotkut asiat vaan ovat yksinkertaisia. Ehkä kuitenkin pieni kynnys on ilmoittaa haluavansa käytäväpaikan kertomalla ongelmistaan ihan vieraille tyypeille. Neljä ja puolituntia ei niin paha aika ole ainakaan seurapiirikoirallemme Vallelle. Hiukan hankala eläinparalla olisi jalkojaan sovitella ristiin.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
