”Tautiki pahenee, jos sitä rupiaa sairastamaan”, sanottiin muinoin. Ajatus oli, ettei sairauksia pitäisi liioitella, jolloin ne saavat todellisuutta suuremman sijan.
Enää varoituksella ei ole merkitystä. Koronavirus pahenee ilman sairastamistakin, kun media hoitaa liioittelun jo etusivuillaan.
Kohtuus kaikessa, on sekin hyvä sanonta. Medialle se sopii ilman koronaakin.
Historian pahimpiin kuuluva influenssaepidemia, Espanjan tauti, oli muuta kuin korona. Espanjan tauti tappoi vuosina 1918 ja 1919 50-100 miljoonaa ihmistä. Suomessa se vei hautaan 25.000 henkeä. Vaimoni isän perheessä tautiin kuoli molemmat vanhemmat. Viisi lasta myytiin huutolaislapsiksi.
Nimitys Espanjan tauti tuli, kun sotaa käyvissä maissa, mm. Ranska, Saksa, Englanti, oli voimassa sensuuri. Espanja ei ollut sotaa käyvä maa, siellä alettiin kertoa epidemiasta ääneen. Julkisuus oli siis siinäkin mukana.
Koronan taloudellisista vaikutuksista puhutaan kovaan ääneen muualla paitsi Kiinassa. Tulevat ne pian Eurooppaankin, ensimmäiseksi kai kiinalaisiin ravintoloihin. Pian horjuu matkailuala. Peruutetut lennot, karanteenit hotelleissa, ihmisten ylläpito, kuka sen kaiken maksaa. Osakekurssit heiluvat, budjetit menevät uusiksi. Italiakin pääsee kuin koira veräjästä jatkuvan alijäämän kanssa.
Suomessa korona on selvimmin luupin alla kouluissa. Yksi pääkaupunkiseudun koululuokka on jo karanteenissa.
Tällaisesta minullakin on jotakin kokemusta. Vuonna 1947 jouduin Ulvilan kulkutautisairaalaan (!) kurkkumädän takia. Kuukausi siellä karanteenissa meni ja etupäässä hauskaa oli. Kavereiden kanssa karattiin läheiselle hiekkamontulle pelottelemaan ohikulkijoita.
Tänään on vaikea arvioida koronan vaikutuksia. Media nostaa teeman korkeuksiin. Harjoitellaanko siellä lamaa vai uutta kansainvaellusta Eurooppaan? Kumpaankaan EU ei ole kykenevä vastaamaan, helpompaa on suunnitella karanteenijärjestelyjä median uhkaa vastaan.
Jarmo Virmavirta