Nutrients -tiedelehdessä julkaistuun tutkimukseen osallistui 443 vapaaehtoista, joiden keski-ikä oli 77 vuotta. Niillä koehenkilöillä, jotka saivat päivittäin seleeniä ja ubikinonia eli koentsymi Q10:tä lisäravinteina, oli pidemmät telomeerit kuin niillä, jotka saivat lumetabletteja. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että telomeerien lyhentyminen on yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin, jotka ovat tyypillisiä iän myötä yleistyviä vaivoja.
Seleeni on ihmiselle välttämätön hivenaine ja pitkään on tiedetty, että seleenillä on antioksidanttivaikutuksia muutamien tulehdusta ehkäisevien entsyymien kautta. Seleeni suojaa elimistöämme tulehdussairauksilta ja haitallisilta aineilta, kuten raskasmetalleilta ja syöpää aiheuttavilta aineilta. Seleeni vaimentaa tulehdusta aiheuttavien ns. sytokiinien vaikutusta, mikä on tärkeä asia kaikkien kroonisten tautien ehkäisyssä ja jarruttamisessa. Lisäksi seleeni vahvistaa kilpirauhasten hormonitoimintaa, ylläpitää maksan normaalia toimintaa, parantaa näkökykyä sekä auttaa ihoa ja hiuksia kasvamaan normaalisti.
Ubikinoni eli koentsyymi Q-10 (CoQ-10) on vitamiinin kaltainen antioksidanttinen aine, jota esiintyy koko kehossa. Se osallistuu solun energia-aineenvaihduntaan ja sitä onkin erityisen paljon runsaasti energiaa käyttävissä elimissä, kuten sydämessä, maksassa, munuaisissa, haimassa ja keskushermostossa. Ubikinonia käytetään sydän- ja verisuonisairauksien, kuten sydämen vajaatoiminta, rintakipu (angina pectoris) ja korkea verenpaine, tukihoitoon.
Seleeniä ja ubikinonia yhdistää yksi tärkeä seikka: molempia ravintotekijöitä tarvitaan optimaalisen solutoiminnan takaamiseksi ihmiselimistössä. Kiehtovalta kuulostaa ajatus kahden vahvan antioksidantin, seleenin ja ubikinonin, yhdistämisestä ravintolisänä.
Pitkäaikainen seleenin ja koentsyymi Q10:n (CoQ10) riittävä saanti voi säilyttää telomeerien pituuden. Telomeerien tiedetään lyhenevän iän myötä ja niiden lyheneminen liittyy muun muassa sydän- ja verisuoniperäisen kuolleisuuden kasvuun.
Ikääntyminen on väistämätön prosessi, joka vaikuttaa kaikkiin eläviin soluihin, minkä seurauksena solujen vanheneminen elimiin ja kudoksiin kerääntyy ja patologisten tilojen, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, neurologisten häiriöiden ja syövän, esiintyvyys lisääntyy.
Antioksidanttien lisäksi telomeerit ovat nousseet vanhenemisen ja siihen liittyvien tautien ehkäisyn tärkeäksi tutkimuskohteeksi. Telomeerit ovat kromosomien päissä olevia rakenteita, jotka suojaavat solun sisältämää tietoa. Telomeerit sulkevat kromosomien päät ja suojaavat DNA:ta ja sisäisiä geenejä säilyttäen kromosomaalisen stabiilisuuden. Telomeerien lyheneminen liittyy vanhenemiseen.
Seleeni voi estää telomeerien lyhenemistä antioksidanttisilla ja anti-inflammatorisilla mekanismeilla. Toinen mahdollinen oksidatiivisen stressin modifioija on koentsyymi Q10 (ubikinoni). Seleeni ja koentsyymi Q10 liittyvät toisiinsa, koska seleenillä on roolinsa pelkistää ubikinoni sen aktiiviseksi antioksidanttimuodoksi ubikinoliksi.
Koska seleenin saanti on Euroopassa alhainen ja koentsyymi Q10:n tuotanto laskee murrosiän jälkeen, ravintolisien uskotaan osin palauttavan alhaisen antioksidanttistatuksen epätasapainoa.
Seleeni on ihmiselimistölle välttämätön alkuaine.
Suomen maaperä sisältää niukasti seleeniä, ja sen saannin varmistamiseksi seleeniä alettiin lisätä lannoitteisiin 1980-luvulla. Tällä haluttiin muun muassa vähentää sairastuvuutta sydäntauteihin ja syöpään.
Seleeniä tarvitaan useiden kymmenien erilaisten entsyymien ja muiden proteiinien toimintaan. Seleeni sitoutuu proteiineihin elimistössä ja toimii osana elimistön omaa antioksidanttipuolustusta. Glutationiperoksidaasi on esimerkki antioksidantista, jonka elimistö itse tuottaa ja joka tarvitsee seleeniä toimiakseen. Glutationiperoksidaasi on tarpeen, koska se estää rasvaa härskiintymistä elimistössä. Siksi seleenin saanti edistää solujen suojaamista hapettumisstressiltä.
Ubikinoni eli koentsyymi Q10 on rasvaliukoinen vitamiinin kaltainen aine ja sitä löytyy luonnostaan jokaisesta kehomme solusta, pääasiassa solujen energialaitoksista eli mitokondrioista. Sillä on tärkeä rooli solujen energia-aineenvaihdunnassa, runsasenergisen ATP-yhdisteen muodostuksessa. Pian muodostuttuaan ATP hajoaa ja näin siihen sitoutunut kemiallinen energia vapautuu mekaaniseksi energiaksi esimerkiksi lihastemme käyttöön, jotta sydänlihas jaksaa pumpata ja jaksamme liikuttaa jäseniämme.
Koska ubikinoni on oleellisen tärkeässä roolissa tässä solujen energiatuotannon lakkaamattomassa syklissä, sitä on eniten niissä elimissä, joissa energian tarve on suurin: sydämessä ja muissa lihaksissa, munuaisissa ja maksassa. Sydänlihashan pumppaa tauotta koko elämämme ajan, joten ei liene epäselvää, että sen toiminnalle riittävä energiantuotanto on erityisen tärkeää.
Olisi hyvä huomioida, että elimistön kyky tuottaa ubikinonia vähenee iän myötä ja myös mm. kolesterolilääkkeinä käytetyt statiinit estävät ubikinonin muodostusta maksassa.
Loading ...
