Uusien kielien opettelu on mukava harrastus, mutta monet eivät kuitenkaan ota sitä tosissaan.
Espanjalaiset esimerkiksi valittavat englannin kielestä samalla tavalla kuin suurten ikäluokkien suomalaiset edustajat, että kielen ääntäminen on niin vaikeaa.
Nyt kun ihmiset ovat vihdoin tajunneet, että ralli-englanti on hyväksyttyä eikä kieliopin tarvitse olla täydellistä, niin suomalaiset ovat alkaneet käyttämään vieraita kieliä.
Se on kuitenkin johtanut siihen, että jotkut ihmiset ovat alkaneet väheksyä kielioppia. Ilman kielioppia ei voi kuitenkaan puhua esimerkiksi espanjaa.
Jokainen meistä voi pärjätä preesensillä hetken aikaa niin kaupassa kuin baarissa, mutta yritäpä käydä keskustelua menneessä aikamuodossa ilman kielioppia.
Kukapa ei haluaisi vaikkapa pahoitella espanjalaiselle kaverilleen, että ”jos minulla olisi ollut aikaa käydä ostoksilla, niin olisin hankkinut punkkua.
Mutta kun kerron, että lauserakenne vaatii subjunktiivin pluskvamperfektin ja indikatiivin pluskvamperfektin, niin 99 prosenttia luovuttaa omien ennakkoluulojensa takia.
Kielioppimääreet kuulostavat vain pahemmilta kuin ne todellisuudessa ovat. Eikä niitä tarvitse tietää nimeltä, kunhan vain osaa käyttää niitä edes välttävästi.
Lopuksi: itse olen monen muun ulkomaalaisen tavoin tilannut joskus espanjalaisessa ravintolassa kanan ”pollo” sijasta miehen sukupuolielintä ”polla” tai hienostuneen kylmän tomaattikeiton ”porra” sijasta marihuanaa ”porro”.
Ruotsissa koko elämänsä asunut suomalainen ystäväni taas sanoi minulle kerran ravintolassa ”Oletko syönyt valmiiksi?” (Har du ätit klart?) eli olinko jo lopettanut. Suomalaiset turistit taas toteavat ruotsalaisessa ravintolassa ruoan jälkeen ”Jag är full”. En tiedä kertovatko he rehellisesti olevansa kännissä vai onko heidän tarkoituksenaan sanoa, että he ovat täynnä (mätt).
Loading ...
