Viime talvena puolituttu nainen vastasi viestiini hymiöillä: 🥰❤️. Emojit olisivat sopineet kysymykseni vastaukseksi, mutta yllätyin, koska kyseessä oli suomalainen. Hetken kuluttua sain uuden viestin: ”Hymiöt eivät olleet tarkoitettu sinulle. En nähnyt viestin lähettäjää, koska minulla ei ollut silmälaseja.”
Seuraavalla kerralla totesin hänelle, että sen toisen viestin voisi tulkita jopa loukkaavaksi. Miksi lähetit sen?
-Ettet sä luule mun hyppäävän heti kanssasi sänkyyn, sain vastaukseksi.
Jos pusuemojit ja kullittelu olisivat perusteet seksille, niin eihän tässä ehtisi päivällä muuta tehdä kuin harrastaa irtosuhteita espanjalaisten ja lattareiden kanssa.
Viestintäkulttuurin eron huomaa jo kuuntelemalla radiota. Ei ole mitenkään erikoista, että naispuolinen juontaja lähettää studioon soittaneelle kuuntelijalle puhelun lopussa suukkoja tai miespuolinen juontaja lähettää epidemian keskellä työtään tekevälle mieslääkärille halauksen.
Esimerkiksi ravintolassa on normaalia, että miehet kiittävät mies- tai naispuolista tarjoilijaa sanomalla; gracias guapo/-a eli kiitos komistus/kaunokainen.
Jos suomalaisten viestittely tuttujen kesken on betonia ja espanjalaisten kermavaahtoa – joka rajoittuu pusuemojeihin, guapo/-a-sanaan, suukkoihin tai halauksiin sekä etunimen deminutiivimuotoon, joka omalla kohdallani on Mikita – niin lattareiden viestittely on pumpulia.
Lattarinainen voi aloittaa keskustelun puolitutun kanssa: Cómo estás cariño? (Mitä kuuluu kulta?) Myös sana amor (rakkaus) kuuluu heidän sanavarastoonsa.
Siinä, missä espanjan tunnustaa rakkautensa ”te quiero” lattari sanoo ”te amo”. Eräs espanjalainen nainen totesi minulle aikanaan, että jos joku mies joskus sanoo hänelle ”te amo”, niin hän juoksee karkuun. Amar-verbi on naisen mielestä liian vahva käytettäväksi jopa parisuhteessa.
Loading ...
