D-vitamiini vaikuttaa elimistössä monella tapaa sen ollessa ”laajavaikutteinen esihormoni”, joka säätelee yli 229 geenin toimintaa ja näin ollen vaikuttaa eri solujen toimintaan. Erityisesti D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä.
D-vitamiinin saantisuositukset ovat olleet 2000-luvulla mediassa erityisen pinnalla. Uusia D-vitamiinitutkimuksia ilmestyy jatkuvasti lisää, ja näytöt D-vitamiinin kiistattomista terveysvaikutuksista ovat aiheuttaneet laajan keskustelun mm. D-vitamiinin saantisuosituksista.
Tällä hetkellä Suomessa D-vitamiinin vähimmäissaantisuositus on 10 μg/vrk (10 mikrogrammaa), jota on julkisesti arvosteltu kovin sanoin sen vähäisyyden vuoksi. Yli 75-vuotiaiden osalta saantisuositus on nostettu 20 μg/vrk ympärivuotiseksi saantisuositukseksi. Ympärivuotista D-vitamiinilisää suositellaan myös alle 18 vuotiaille.
Suomen D-vitamiinisuositukset ovat saaneet kovaa kritiikkiä, sillä lukuisat tutkimukset osoittavat, että D-vitamiinin puute on syy moniin eri sairauksiin ja terveydellisiin ongelmiin. Kritiikin yhteydessä on korostettu nykyisten suosituksien taustalla olevien tutkimusten vanhuutta ja uusien tutkimustulosten huomioimattomuutta. Etenkin Pohjoismaissa D-vitamiinin tarve korostuu entisestään, sillä auringosta D-vitamiinia saa lähinnä kesällä, ja silloinkin valtaosa ihmisistä on sisätiloissa otollisimpaan aikaan. Vielä 50-luvulla D-vitamiinisuositukset olivat 100-125 mikrogrammaa vuorokaudessa, eikä tällöin havaittu mitään haittavaikutuksia.
Aikuisilla D-vitamiinin puute voi johtaa osteomalasiaan, luuston pehmenemiseen. Osteomalasiassa lisäkilpirauhashormonin pitoisuus veressä suurenee, mikä edistää luun hajoamista. Osteomalasiaan voi liittyä myös lihasheikkoutta.
D-vitamiinin puutteen on havaittu olevan yhteydessä luun pieneen mineraalitiheyteen, suurentuneeseen kaatumisriskiin ja lonkkamurtumiin.
Lapsilla D-vitamiinin puute voi johtaa riisitautiin, jonka oireita ovat muun muassa luiden pehmeneminen ja taipuminen, murtumisherkkyys sekä kasvun hidastuminen.
Tyypin 2 diabeteksen ja D-vitamiinipuutoksen välillä on yhteys, mutta syy–seuraussuhdetta ei tunneta tarkkaan. Diabeetikoilla veren D-vitamiinipitoisuus on pienempi kuin terveillä.
D-vitamiinin puutoksella voi myös olla yhteyksiä astmaan, atooppiseen ihottumaan ja allergiaan.
Sydän- ja verisuonitaudeilla ja D-vitamiinin puutoksella saattaa niin ikään olla yhteys.
Masennuksen ja liian vähäisen D-vitamiinipitoisuuden välillä voi olla yhteys.
Syöpäpotilailla on usein alhaisempi D-vitamiinitaso kuin terveillä, mutta syy–seuraussuhdetta ei täysin tunneta. D-vitamiinipuutoksen ja paksusuolisyövän kehittymisen välillä on havaittu pieni yhteys.
D-vitamiinin puutoksesta kärsivillä on todettu olevan hiukan suurempi todennäköisyys sairastua covid-19-infektion vakavaan tautimuotoon kuin niillä, jotka ovat saaneet D-vitamiinia riittävästi.
Kesäisin D-vitamiinia saa auringosta, mutta vain, jos iho on paljaana, eikä siinä ole esimerkiksi aurinkosuojaa. Aurinkosuoja suojaa ihoa auringon UV-säteilyltä, mikä estää myös D-vitamiinin muuntumisen vaikuttavaksi.
Elimistömme on hieno ja monimutkainen systeemi, jossa eri osien toiminnot vaikuttavat kokonaisuuteen. Niinpä myös moni sairaus vaikuttaa siihen, minkä verran elimistö tarvitsee D-vitamiinia.
Esimerkiksi imeytymishäiriöitä suolistossa aiheuttavat taudit voivat edellyttää tavanomaista korkeampia annoksia D-vitamiinia, sillä ruoan tai ravintolisän D-vitamiini imeytyy ohutsuolen alkuosassa. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi
-keliakia
-Crohnin tauti
-Maksasairaudet puolestaan voivat vaikuttaa sapen eritykseen ja sen myötä myös D-vitamiinin imeytymiseen.
D-vitamiinin ja sairauden yhteys voi olla sellainen, että D-vitamiinia tarvitaan joko sairauden ehkäisyssä tai sen hoidossa. Esimerkiksi MS-taudin hoidossa D-vitamiinia käytetään tukihoitona. Samoin psoriasiksessa D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeä osa taudin hoitoa.
Lisäksi menossa on useita tutkimuksia, joissa selvitetään D-vitamiinin vaikutusta eri sairauksien ehkäisyyn tai hoitoon. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi
-diabetes
-syövät
-verenkiertotaudit
-hermoston rappeumataudit
Myös ylipainolla on vaikutusta D-vitamiinin tarpeeseen. Jos painoindeksi on yli 30, D-vitamiinitasot voivat olla matalalla, vaikka sitä saisikin runsaasti ruokavaliosta.
Syyksi on arvioitu, että D-vitamiini on tuolloin varastoitunut elimistön rasvaan eikä se päädy verenkiertoon, mistä elimistö voisi hyödyntää sitä.
Jos yhteinen käsitys vallitseekin siitä, että D-vitamiini on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille, niin monesta asiasta ollaan edelleen erimielisiä.
Esimerkiksi D-vitamiinin päivittäisestä tarpeesta ja riittävästä veren D-vitamiinipitoisuudesta on monenlaisia mielipiteitä. Tämän hetken virallinen näkökulma on, että yli 50 nmol/l on riittävä veren D-vitamiinin (kalsidiolin) pitoisuus. Tätä näkemystä on myös haastettu ja esitetty, että pitoisuuden pitäisi olla ainakin 75 nmol/l.
Lisäksi epävarmuutta sopivasta määrästä lisää se, että Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa selvisi, että D-vitamiinin imeytyminen vaihtelee yksilökohtaisesti. Tämän tutkimuksen mukaan neljäsosalla D-vitamiinivaste on matala.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikka henkilö saa virallisesti suositellun määrän D-vitamiinia, hänen elimistössään se voi imeytyä niin huonosti, ettei elimistöllä kuitenkaan ole tarpeeksi vitamiinia käytössään.
Voikin olla järkevää mittauttaa oma D-vitamiinitasonsa ja sen perustella selvittää, onko oma D-vitamiinin saanti sopivalla tasolla sekä mikä on itselle sopiva D-vitamiiniannostus.
Hyvää kesää muuttolinnuille.
Loading ...
