Suomen hallitus pyrkii nostamaan työllisyysastetta tiukentamalla työttömyys- ja sosiaaliturvan ehtoja.
Sinänsä pyrkimys työllisyyden parantamiseen on hyvä ja kannatettava. Edellä mainitut keinot eivät riitä ongelman ratkaisemiseen. Pahimmassa tapauksessa keinot voivat kääntyä jopa itseään vastaan.
Alan asiantuntiojat ovat moittineet uudistuksia hätiköiden tehdyiksi ilman perusteellista juurisyiden tutkimista muun muassa siitä, mitä pitkäaikaistyöttömyys pitää Suomessa sisällään.
Esimerkiksi OECD:n vuoden 2020 tilastoista on nähtävissä selvästi, mistä muusta on kyse kuin liian anteliaista tulonsiirroista.
Selvästi suurimmat syyt työttömyyteen ovat terveydelliset. Peräti 45 prosenttia työtä vailla olevista kärsii jonkinasteisesta sairaudesta tai vammasta. Muut syyt ovat alueellinen kohtaamattomuus (26 prosenttia) ja pätkätyöt, jotka johtavat toistuviin työttömyysjaksoihin. Nuoria ja osittain myös keski-ikäisiä osaamisvaje pitää työttömänä.
Suomessa on puhuttu paljon siirtymisestä kohti pohjoismaisia työmarkkinoita. Suomessa ollaan kuitenkin äärimmäisen kaukana muista pohjoismaista työvoimapalveluissa, koulutusmahdollisuuksissa ja työllistymisen tukemisessa. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa on moninkertainen määrä työvoimavirkailijoita yhtä työtöntä kohden.
Tuon edellä mainitun joukon ongelmiin paneutumisella ja muista pohjoismaista mallia ottamalla, voidaan pitkällä aikavälillä päästä 80 prosentin työllisyysasteeseen.
Suomalaiset järjestelmät ovat myös edistäneet pitkäaikaistyöttömyyttä. Esimerkiksi niin sanottu työttömyysputki on mahdollistanut iäkkäimpien pois potkimisen. Nämä kuusikymppiset ovat ansiopäivärahan lisäpäivillä jatkaneet varsinaiseen eläkeikään asti. Heitä ei ole enää pyritty aktiivisesti työllistämään. Tällainen järjestely sopi hyvin molemmille osapuolille.
Kun Ruotsissa irtisanotaan viimeksi taloon tulleet, Suomessa irtisanottavat päättää käytännössä työnantaja. Yleinen käytäntö on ollut kysyä ensin lisäpäiviin pääseviltä halua lähteä putkeen. Yleensä vastaus on ollut myönteinen.
Kun viimeksi tullut irtisanotaan, hänen on mahdollisuus työllistyä uudelleen. Putki-ikäisen uudelleen työllistyminen on hyvin harvinaista.
Onneksi edellinen hallitus katkaisi putken, joskin pitkällä siirtymäajalla.
Suomeen on ennustettu alkaneelle vuodelle nollakasvua, joka merkitsee työttömyyden lisääntymistä. Työttömyyskorvausten ja muiden etuuksien heikennykset eivät parannakaan työllisyyttä, koska avoimen työpaikkojen määrä vähenee.
Etuuksien heikennys taas vaikuttaa kulutuskysyntää heikentävästi, jolloin työttömyys palvelujen ja kaupan alalla kasvaa.
Etuuksien ja työttömyyskorvausten heikennykset tulisi ekonomistien mukaan ajoittaa noususuhdanteeseen, jotta niillä olisi positiivisia vaikutuksia.
Pitää muistaa, että valtaosa suomalaisista työskentelee kotimarkkinoilla ja oman maan kulutuskysynnällä on ratkaiseva merkitys työllisyyteen.
Bruttokansatuotteesta 60 prosenttia syntyy kotimarkkinoilla, vaikka yleisesti puhutaan, että Suomi elää vain viennistä.
Talous ei ole vain numeroita. Paljon se on myös psykologiaa. Yleinen negatiivinen tunnelma vie investointihaluja ja panee säästämään pahan päivän varalle. Siksi poliittisten päättäjien ei pitäisi luoda liian synkkää mielikuvaa maan taloudesta perusteluiksi ikäville päätöksille.
Realismia pitää toki harrastaa, mutta siihen kuuluu myös mahdollisuuksista kertominen ja toivon visioiminen. Niin voi tehdä vaikka sillä, että Suomi on erinomainen maa uusille vihreän siirtymän investoinneille, kuten vetytaloudelle. Puhdas sähkötuotanto on yksi merkittävä houkutin.
Pauli Uusi-Kilponen
Loading ...
