Vuosisatojen varrella on monta kertaa jouduttu kysymään: mihin tämä maailma on menossa? Jälleen elämme niitä aikoja, jolloin tuo kysymys on ajankohtainen. Eikä syyttä! Sodat, ilmastonmuutos ja kulkutaudit ahdistavat suurta osaa ihmiskuntaa. Myös ihmisen hengellisen tilan muutokset ovat osa tuota ahdistusta! Taitaa olla koko ihmiskunta saattohoidossa?
Filosofi Joseph Margolis (1924-2021) on todennut: ”Ihminen ei ehkä ole universumin keskipiste, mutta hän on keskipisteenä kaikissa niissä ponnistuksissa, joissa yritetään ymmärtää tätä maailmaa”. Tältä pohjalta voidaan hyväksyä ajatus, että maailma on ihmiskeskeinen ja ihmislähtöinen. Myös muutokset jotka ihmiskuntaa riivaavat ovat useimmiten ihmislähtöisiä!
Ajatus ihmiskeskeisestä maailmasta ei tarkoita kaikille samaa! Laatiessamme sääntöjä ja lakeja joudumme siksi tekemään kompromisseja. Myös maailmankatsomuksellinen keskustelu käydään erilaisten ihmisten kesken! Kitkaa syntyy erityisesti silloin, kun näkemykset poikkeavat oleellisesti toisistaan.
Näyttää olevan helppo löytää omaa näkemystä puoltava totuus! Vastustaja taas löytää epäkohtia eri tavalla kuin puolustaja samastakin asiasta. Kuka on sitten oikeassa? Miksi joidenkin mielipiteillä ja ”totuudella”on enemmän painoarvoa kuin joidenkin toisten? Siinäpä miettimistä! Sanotaan, että syvimmällä totuudella on suurin arvo. Näin varmaan on! Mutta kenen totuus edustaa syvällisintä ymmärrystä todellisuudesta?
Lopuksi erään sokean munkin hieno oivallus: ”Kun elää pimeässä, totuus on ainoa valo”. Entäpä jos totuuden valokin sammuu? Silloin kaikki on todella pimeää. Silloin kaikki kissatkin näyttävät samanvärisiltä! Kuka silloin erottaa totuuden valheesta?
Loading ...
