Suomessa on siirrytty koronan torjunnassa syyllisten tai syyllisen etsintävaiheeseen.
Saman aikaan, kun korona leviää räjähdysmäisesti esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, kiivaillaan yhä kovemmin sanankääntein siitä, kenen syy ja mitä olisi pitänyt tehdä.
Tartuntojen, sairaala- ja tehohoitoa tarvitsevien määrä kasvaa nyt jopa nopeammin kuin viime keväänä, mutta vuodentakaisesta yksituumaisuudesta ei ole enää tietoakaan.
Korona väsyttää, kansa mielenterveysoireilee, lapset etupäässä, mutta nämä tosiasiat uhkaavat nyt jäädä sivurooliin, kun poliitikot ja asiantuntijat yrittävät puhua itsensä ulos vastuusta.
Suomesta puuttuu pandemian oloihin sopiva lainsäädäntö. Poikkeusoloja varten säädetyt lait ovat pääosin sodanajan tarpeisiin sopivia. Nyt lakeja joudutaan viilaamaan.
Tilanteen sekavuudesta antaa hyvän kuvan se, että maanantaina pääministeri Sanna Marin (sd.) ilmoitti hallituksen ottavan osittain käyttöön valmiuslain pykäliä ilman käyttöönottoasetusta. Vielä samana iltana pääministeri joutui perumaan puheensa.
Hyvä kysymys, keuliko pääministerin mopo? Halusiko hän oikaista mutkia ja saada sinänsä tarpeelliset rajoitukset voimaan nopeasti?
Nyt ne tahot, jotka näyttivät maanantaiaamun pääministerin ilmoitukselle vihreää valoa, käsittelevät asian uudelleen.
Eikö juuri hallitusta lakiasioissa neuvovien asiantuntijoiden, samoin kuin oikeuskansleri Tuomas Pöystin, olisi heti pitänyt sanoa, että ongelmia on, ja ne pitää ratkoa, ennen kuin mennään tv-kameroiden eteen kertomaan päätöksistä, jotka muutaman tunnin jälkeen perutaan.
Tv-haastattelussa Pöysti puhui ympäripyöreästi viestinnällisestä ongelmasta. Oliko ongelma pääministerin viestinnässä vai viestinnässä pääministerille vai hallitusta lakiasioissa neuvovien virkamiesten välillä? Siitä Pöysti oli vaiti.
Joka tapauksessa taas valmistellaan ja selvitellään niin, että kansalaisilla on pallo hukassa. Yhä enemmän alkaa suomalaisista tuntua siltä, että lakeja valmistelevien virkamiesten ja poliitikkojen on käynyt samoin.
Perin sekavalta siis näyttää. Ihan ei mene jakeluun sekään, että mikä rooli oikeuskanslerilla on. Siihen käsityksen ainakin itse ole jäänyt, että hänen tehtävänsä on varmistaa lakiesitysten juridinen pitävyys, ei niinkään pohtia julkisuudessa hallituksen viestinnällisiä ongelmia.
Poliittisesti tällaiset epäselvyydet ovat hallitukselta syöttö opposition lapaan. Ihan sama, onko ongelma virkamiesvalmistelussa tai hallituksen toimissa, vastuu kansan silmissä kaatuu aina hallitukselle ja erityisesti pääministerille.
Opposition kuuluu haasta hallitusta. Vaikka yhteistä vastuunottoa vakavan paikan edessä halutaan korostaa, ei pelin paikkaa voi olla käyttämättä.
Hallituksessakaan eivät rivit ole suorat pääministerin takana. Kipuilu näkyy kuntavaalien lähestyessä.
Viimeksi eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen (kesk.) ja pääministeri Marin ovat olleet kirjeenvaihdossa. Vehviläinen moittii hallitusta eduskunnan kiirehtimisestä. Marin vastasi, että ravintoloiden suunniteltu sulkeminen 8. päivä maaliskuuta ei ole kiirehtimistä, vaan tuo päivämäärä tuli eduskunnan puhemiehistöstä.
Tilanne on toki viestinnällisesti vaikea. Asiat ovat tavattoman monimutkaisia ja sellaiset käsitteet kuin valmiuslaki, poikkeusolot jne. eivät sellaisenaan aukea. Nyt on julkisuudessa väännetty siitä, ottaako hallitus käyttöön valmiuslaista pykälät 106 ja 107.
Hyvä kysyä, kuka vielä on kärryillä, vain onko pientareilla pelkkiä putoajia. Itse täytyy tunnustaa, että putosin, vaikka miten olen yrittänyt kyydissä pysyä.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta median palveluksessa toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
