Sanotaan, että silmät ovat näkemistä varten, korvat kuulemista varten ja käyttäytyminen sitä varten, että reagoimme ja vaikutamme ympäristöön ja sitä kautta omaan tilaamme ja hyvinvointiimme. Käyttäytyminen on havaittavaa, mitattavaa toimintaa. Se on merkki siitä, että ollaan elossa ja olemassa. Voidaan sanoa: käyttäydyn, olen siis olemassa. Kuollut eläin tai ihminen ei käyttäydy.
Käyttäytymiseen liittyy läheisesti käsite oppiminen. Oppiminen tarkoittaa kokemuksesta johtuvaa, pysyvää muutosta yksilön käyttäytymisessä ja reaktioissa. Olennaista ei ole ainoastaan se, mitä tapahtuu itse käyttäytymisen aikana. Olennaista on myös se, mitä tapahtuu ennen ja jälkeen tietyn käyttäytymistoiminnon.
Se, miten opimme käyttäytymään, vaikuttaa hyvinvointiimme. Klassisessa ehdollistumisessa on kyse kahden eri ärsykkeen välille syntyvästä mielleyhtymästä. Kun ensimmäinen ärsyke esiintyy, osataan jo odottaa seuraavaa ärsykettä. Ensimmäisestä ärsykkeestä tulee näin toisen signaali. Perinteinen esimerkki tästä on venäläisen Ivan Pavlovin koirakokeet. Hän soitti kelloa koirille ennen ruuan antamista, jolloin muutaman kerran jälkeen koirien sylkirauhaset aktivoituivat jo kellon äänen vaikutuksesta.
Jokapäiväisessä elämässämme tapahtuu monenlaista ehdollistumista. Se on usein tiedostamatonta. Asioita opitaan tekemään joko oikein tai väärin. Hyvinvointimme kannalta tärkeää on se, että opitaan reagoimaan asioihin oikealla, terveellä tavalla.
Oppimiseen liittyy moninainen vuorovaikutus sen ympäristön kanssa, jossa olemme. Tämä tarkoittaa sitä, että oppimista tapahtuu todellisuudessa koko ajan. Oppiminen ei ole myöskään iästä kiinni. Sitä tapahtuu niin kauan kuin olemme hengissä. Tänäänkin saamme oppia taas uutta. Myös me seniorit.
Hannu T. Korhonen
Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, alanaan käyttäytyminen ja hyvinvointi. Hän toimii myös soveltavan eläintieteen dosenttina Itä-Suomen yliopistossa.
Loading ...
