Suomessa sosiaalidemokraatteja ja vasemmistoliittoa on nimitetty ja nimitetään yhä työväenpuolueiksi.
Totuus on kuitenkin se, että meillä, mutta myös muualla, perinteen mukaisesti vasemmalla olevat puolueet edustavat yhä vähemmän työväkeä ja vähemmän koulutettuja.
On menty pitkä matka siitä, kun vasemmistoliiton edeltäjää SKDL:ää johtivat kivenhakkaaja Aarre Saarinen tai muurari Arvo Aalto. Nyt puoluetta johtavat akateemiset ihmiset ja puolueen kansanedustajistakin suuri osa on yliopiston läpikäyneitä.
Myös sosiaalidemokraateissa akateemisuus on kunniassa.
Vasemmistopuolueiden agendakin on vaihtunut. Enää ei heiluteta punalippuja ja vaadita köyhälistöä nousemaan sorron yöstä. Keskiössä ovat ilmastokysymykset, ihmisoikeudet ja demokraattisen päätöksenteon puolustaminen sekä myönteinen suhtautuminen Euroopan unioniin.
Vähän hassua on katsella uutiskuvia 1970-luvulta, jossa nuorta Erkki Tuomiojaa (sd.) kannetaan poliisivoimin pois kadulta osoittamassa mieltä EEC-sopimusta vastaan.
Nyt pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin halailee eurooppalaisia kollegoitaan Brysselin käytävillä korostaen unionin tärkeyttä niin ilmastokysymyksissä kuin ihmisoikeuksien edistämisessä.
Eikä Marinin johtama vihervasemmistolainen hallitus aio puuttua mitenkään työmarkkinakiistoihin. Kytkös ay-liikkeeseen halutaan työntää takavasemmalle.
Miten tällainen vasemmisto vastaa työväen ja vähäväkisten toiveisiin. Vastaus on, että huonosti.
Vasemmistopuolueita kannattavissa on yhä vähempi osa perinteisissä työväen ammateissa toimivia ja työttömiä. Kokonaisuutenakin vasemmiston kannatus hiipuu.
Vasemmistoliiton ja SDP:n yhteinen kannatus on nyt samaa luokkaa kuin demareilla yksin vielä pari vuosikymmentä sitten.
Minne kannattajat ovat kadonneet?
Katsomoon ja perussuomalaisiin. Perussuomalaisia voidaan luokitella työväenpuolueeksi. Se vastaa enemmän tämän kansanosan huutoon.
Kun ympäristökysymykset käännetään niin, että ne suunnataan tavallisia kansalaisia vastaan muun muassa puhumalla vaatimuksista lihansyönnin lopettamisesta. Tai kun EU määritellään suomalaisten omaa päätöksentekoa kahlitsevaksi ylipöhöttyneeksi byrokratiaksi, vastaa se käyrien kurkkujen kieltoon uskoviin suomalaisiin.
Heitä on paljon. Perussuomalaiset on selvästi Suomen suurin puolue eri mielipidemottauksilla mitattuna. Eikä puolueen suosioon vaikuta sen kansanedustajien tai nuorisojärjestön ylilyönnit.
Kansanedustaja Ano Turtiainen, jopa totesi, että syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan lisäsi hänen äänimääräänsä.
Suomi ei ole erillinen saareke maailmassa. Poliittinen kehitys noudattelee hyvin samaa kaavaa kuin muualla maailmassa. Euroopassa oikeistopopulistit nostavat suosiotaan perinteisen vasemmiston kustannuksella.
Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump ajaa hyvin oikeistopopulistista linjaa suhtautumalla entistä kriittisemmin, jopa vihamielisesti, siirtolaisiin ja irtisanoutumalla kansainvälisistä sopimuksista, joiden solmimisessa Yhdysvallat on monesti ollut aloitteentekijänä.
Trump haukkuu arvostettuja medioita valeuutisten tekijöiksi ja käyttää kieltä, jota on totuttu kuulemaan enemmän Bronxin kaduilla kuin Valkoisessa talossa.
Tuloksena on se, että hän kerää kannatusta demokraattien vahvoilta alueilta, köyhältä maaseudulta ja työttömyyden koettelemien kaivoskaupunkien ihmisiltä.
Miljardööri Trump luonnehtii demokraatteja elitisteiksi ja itseään kansanmieheksi, joka ajaa tavallisen amerikkalaisen etua.
Trump on vahvoilla myös toiselle kaudelle. Naisten kourimiskohut ja muut skandaalit eivät hänen suosiotaan vie. Hänen suosionsa perustuu provosoinneille ja kärjistyksille.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.