Laura Vairila teki hypyn tuntemattomaan keskellä pahinta pandemiamyllerrystä. ”Nyt tai ei koskaan” -päätös on osoittautunut onnistuneeksi.
Keväällä 2021 koko maailma tuntui olevan edelleen jonkinasteisen epävakauden tilassa, kun koronapandemiaa oli jo vuosi takana. Siitä huolimatta turvallisuushakuiseksi ihmiseksi tunnustautuva Laura Vairila uskaltautui hakeutumaan uusien haasteiden eteen, Aurinkorannikon suomalaisen koulun apulaisrehtoriksi.
– Se oli maaliskuuta 2021, ja vinkin sain itse asiassa silloisen työpaikkani rehtorilta. Hän lähetti minulle tiedon, että katsopas, tällainen paikka on auki, Vairila kertoo.
Hän oli tuolloin apulaisrehtorina Espoon kristillisessä koulussa.
Kehittävä kokemus
– Menin Espoon kristilliseen kouluun töihin heti valmistuttuani vuonna 2005. Ensin opettajaksi ja vuodesta 2008 alkaen myös apulaisrehtoriksi, Vairila kertaa.
Saman koulun palveluksessa ja samoissa tehtävissä hän toimi 16 vuoden ajan, kunnes päätti hakea Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun. Joku voisi ajatella, ettei yhdessä ja samassa koulussa voi kertyä kovin monipuolista työkokemusta, mutta todellisuudessa noihin vuosiin mahtuu melkoinen muutos.
– Kun aloitin EKK:ssa vuonna 2005, siellä oli yläasteella viisi oppilasta. Nykyään yläkoululaisia on noin sata ja koko koulussa noin 500 oppilasta, joten se on näiden vuosien aikana muuttunut aivan pienestä yksityiskoulusta jo melko suureksi.
Koulun mukana myös Vairila sai kasvaa ja kehittyä ammatillisesti. Vaikka hän viihtyi työssään erinomaisesti, oli hän lopulta kuitenkin valmis kokeilemaan jotain uutta.
Rohkeus voitti
– Olen hyvin turvallisuushakuinen ihminen ja viihdyin Espoossa erinomaisesti, siellä oli kaikki kunnossa, Vairila kertoo.
Rehtorin lähettämä työpaikkailmoitus sai hänet kuitenkin pohtimaan.
– Ajattelin, että mitä jos vanhana huomaankin olleeni samassa työpaikassa koko urani, tuntuuko sitten jälkikäteen, että jotain on jäänyt kokematta?
Ensin kaukaiselta tuntunut ajatus Espanjaan asti muuttamisesta alkoi nopeasti kiehtoa.
– Kun katsoin tehtäväkuvausta, huomasin, että työt olisivat jokseenkin samoja joita olin jo pitkään tehnyt Espoossa. Hyvin pian totesin, että jos en nyt lähde, niin sitten en lähde koskaan.
Niinpä Vairila haki paikkaa, tuli valituksi ja on nyt aloittanut jo kolmannen kouluvuoden Aurinkorannikon suomalaisen koulun apulaisrehtorina.
Oikea päätös
Nyt, reilut kaksi vuotta ison päätöksen jälkeen Vairilan mukaan on helppo sanoa, että päätös oli oikea.
– Vaikka ensimmäinen kouluvuosi täällä (2021-22) oli erittäin haasteellinen kaikkine koronarajoituksineen, niin seuraavana vuonna pääsi jo näkemään sen valtavan kasvun ja ne mahdollisuudet joita täällä on.
Vairila nimeää monipuolisen ja eläväisen yhteisön yhdeksi työn suolaksi Aurinkorannikolla.
– Kun vuosittain oppilaita tulee ja menee, se antaa oman leimansa koko kouluyhteisölle. Jokainen vuosi näyttää olevan erilainen kuin edellinen, mikä on mielenkiintoista.
Monipuolisuutta kouluyhteisöön tulee tietysti siitäkin, että koulussa on oppilaita monista eri perhetaustoista. Mutta myös laajasti eri puolilta Suomea.
– Jos vertaa vaikkapa sinne Espooseen, niin siellähän oppilaat ovat jokseenkin siitä pääkaupunkiseudulta. Täällä sen sijaan oppilaita tulee ihan joka puolelta suomea ja työskentelee yhdessä, Vairila iloitsee.
”Päivät eivät lopu töihin”
Jos on Vairila ollut tyytyväinen uuteen työpaikkaansa, on hän aivan yhtä iloinen uudesta asuinympäristöstä.
– Kyllä siinä varmasti tuolla valollakin on oma vaikutuksensa, mutta sen olen huomannut, että täällä päivä ei pääty siihen kun työt on tehty, hän kuvailee.
– Suomessa kun tuli töistä kotiin, niin ei juuri jaksanut lähteä harrastuksiin tai kahville kavereiden kanssa. Täällä sen sijaan, vaikka joskus töissä päivät ovat pitkiäkin, sen jälkeen on vielä virtaa tehdä muutakin.
Musikaaleja ja teatteria
Aurinkorannikko ja Espanja laajemminkin on osoittautunut mieluisaksi ympäristöksi myös kulttuurillisesti.
– Olen suorastaa musikaali- ja teatterifriikki, Vairila tunnustaa.
– Ja täällä on tarjolla valtava määrä sekä teatteri- että musikaaliesityksiä. Ihan täällä lähialueellakin, saati sitten Málagassa, Madridissa ja Barcelonassa, hän kehuu.
Ja onpa Vairila päässyt musiikkiteatterin makuun myös estradilta käsin. Hän on nyt mukana jo kolmannessa produktiossaan Suomelan teatteriporukassa.
– Pääsin ensin mukaan Chrisse Johanssonin laulutekstien ympärille rakennettuun juhlarevyyseen, sen jälkeen vuorossa oli Albatrossi ja Heiskanen. Ja nyt on juuri viimeistelyn alla musiikkinäytelmä Irwinille, jossa minulla on myös rooli, kertoo Suomessakin aktiivisesti laulamista harrastanut Vairila.
– Irwinille saa ensi-iltansa hotelli Las Palmerasissa marraskuun 19. päivä, kannattaa tulla katsomaan, hän vinkkaa.
Kuka?
- Laura Vairila
- 43 vuotta
- Aurinkorannikon suomalaisen koulun apulaisrehtori
- Kotoisin pääkaupunkiseudulta
- Intohimoinen musikaalien ystävä
Loading ...
