María Zambrano ja Victoria Kent. Nimet saattavat kuulostaa hyvinkin tutuilta, jos olet matkustanut lähijunalla Málagaan. Päätimme esitellä asemille nimensä antaneet henkilöt. Viime viikolla tutustuimme María Zambranoon (suora linkki tämän jutun perässä). Tällä viikolla valokeila kääntyy Victoria Kentiin.
Fuengirolan suunnasta Málagaan tultaessa kolmanneksi viimeinen asema, Victoria Kent, toi mieleeni, että jos olisimme Englannissa, olisi kyseessä tietenkin kuningatar Victoria. Kent puolestaan on hyvinkin englantilainen nimi ja se voisi viitata henkilöön tai olla jopa paikannimi sinänsä.
En kuitenkaan saanut uskottua, että täällä Andalusiassa olisi kunnioitettu entisen vihollisvallan pitkäaikaista kuningatarta. Olivathan nuo pohjoisessa asuvat Espanjan kanssa merten herruudesta kilpailua käyneet kello viiden iltapäiväteen juojat kukistaneet ”Voittamattoman Armadan” (Grande y Felicísima Armada), jonka mukaan Fuengirola-joen ylittävä kävelysilta aivan Castillo de Sohailin linnakkeen alapuolella näyttäisi tulleen nimetyksi.
Vastusti naisten äänioikeutta
Victoria Kent (1898–1987) oli syntyisin Málagasta. Hän oli eräs ensimmäisiä naispuolisia juristeja maailmassa ja poliitikko, joka oli sidoksissa radikaaliin sosialistiseen tasavaltalaispuolueeseen. Hän nousi valtakunnallisesti esille oltuaan Álvaro de Albornoz’in puolustusasianajajana sotaoikeudessa. Myöhemmin hänen silloisesta asiakkaastaan tuli pakolaishallituksen presidentti vuosina 1947–1949 ja 1949–1951.
Kent nousi Espanjan toisen tasavallan kansanedustajaksi vuonna 1931 ja samana vuonna hänet nimitettiin vankeinhoitolaitoksen pääjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1934 saakka. Hän oli tässä tehtävässään hyvin aktiivinen ja pyrki jatkamaan jo aloitettua vankeinhoidon uudistusta.
Hän vastusti (naisena, yllättävää kyllä) äänioikeuden myöntämistä naisille. Hän pelkäsi, etteivät naiset kykenisi äänestämään vastuullisesti, koska hänen mielestään naiset tuohon aikaan olivat vielä vailla sosiaalista ja poliittista koulutusta. Hän arveli katolisten pappien pystyvän vaikuttamaan naisten äänestyskäyttäytymiseen sillä seurauksella, että se olisi tuhoisaa vasemmistolle.
Myös eräät feministeiksi lukeutuvat kansanedustajat vastustivat häntä. Hän menettikin suosionsa eikä ollut enää ehdolla seuraavissa vaaleissa.
Sotilaiden lasten apuna
Espanjan sisällissodan aikana hän auttoi sotilaiden lapsia pääsemään maanpakoon. Ollessaan itse jo maanpaossa Pariisissa hänet nimitettiin (maanpakolaishallituksen) lähetystön ensimmäiseksi sihteeriksi. Siinä tehtävässä hän pystyi edelleen auttamaan pakolaislapsia.
Saksan miehitettyä toisessa maailmansodassa Ranskan, Kent oli vuoden ajan paossa Meksikon lähetystössä ja saatuaan Punaisen Ristin avulla valehenkilöllisyyden, asui Boulognen alueella rouva Duvalina.
Hän kirjoitti Cuatro Años en París –nimisen teoksen (Neljä vuotta Pariisissa) ajastaan Pariisissa. Lopulta vuonna 1948 hän muutti maanpakolaiseksi Meksikoon, jossa hän opetti oikeustiedettä yliopistossa.
YK pyysi hänet New Yorkiin 1950, jossa hän mm. johti latinalaisen Amerikan vankiloita tutkivaa työtä. Hän jätti tämän tehtävän siirtyessään Espanjan toisen tasavallan pakolaishallituksen salkuttomaksi ministeriksi vuosina 1951–1957.
Yhdysvalloissa hän julkaisi aikakauslehteä Ibérica review, joka oli tarkoitettu maanpaossa eläville espanjalaisille. Vuonna 1986 hänelle myönnettiin San Raimundo de Peñafor -mitali, jota hän ei kuitenkaan voinut korkean ikänsä vuoksi henkilökohtaisesti noutaa. Vuonna 1977 Kent palasi Espanjaan tervetulleena ja kunnioitettuna, mutta palasi vielä New Yorkiin, missä kuoli melko pian sinne muutettuaan.
Juttuparin ensimmäisen osan María Zambranosta voi lukea täältä:
https://fuengirola.fi/kaksi-rautatieasemaa-kaksi-merkittavaa-henkiloa-osa1/
Ilkka Pirinen
Loading ...
