On se niin hieno asia kun voi elää kahdessa maailmassa ja vielä nauttia kummastakin näiden erilaisuudesta huolimatta, tai juuri sen takia. Elämä on niin lyhyt ettei se ole ollenkaan pahitteeksi päästää välillä toinen maailma vetämään henkeä, tullakseen sitten taas kuvioihin skarpinpana. Enkä tässä nyt tarkoita mielikuvitusmaailmaa, vaan ihan konkreettista elämistä viiden tunnin päässä toisessa maailmassa.
Minusta molempia elämisiä pitää päivittää juuri siellä missä sillä hetkellä on. Päivitys on tärkeää tämän mahdollisuuden ylläpitämiseksi. Yleensä näissä maailmoissa ovat eri asiat tapetilla, muuten siinä ei ole mitään järkeä, eikä se rikastuttaisi elämää. On hienoa ja etuoikeutettua, jos on tällainen mahdollisuus, mikä ainakin sopii meikäläisille.
On asioita jotka kuuluvat ihmisen ikävän piiriin. Lopullinen ero toisesta maailmasta arpeuttaisi varmasti hyvin monien sydämiä. Sopivan mittaiset tauot tuovatkin syvyyttä asioihin ja suhteisiin, siinä mitataan, mikä on oikeasti tärkeää. Ei se lihaskaan kasva jollei huilaa välillä.
Meillä, vaimollani ja minulla, oli ennen kokematon paussi Aurinkorannikolle, vaimolleni se jatkuu valitettavasti vieläkin. Se mitä me täältä Fugesta eniten kaipasimme Suomessa ollessa oli tietysti ilmasto, ystävät, golf ja elävä musiikki, jonka kokemiseen ei Raumalla ollut mitään mahdollisuutta tämän pienen pirulaisen takia. Oli todella hienoa päästä tapaamaan kavereita golfin merkeissä aurinkoisessa säässä ja sokerina pohjalla iltaa viihdytti Kukon keskiviikkoklubilla Seita & Friends usean uuden artistin siivittämänä. Kaikki saman päivänä.
Toki ne työasiat täällä Centro Finlandiassa tuovat meikäläiselle oman mausteensa etelässä elämiseen, Suomessa kun ne ei enää ole kuvioissa. Täälläkin osakaskaverini ovat hoitaneet hienosti tuon arbeettipuolen, tuskinpa siinä nyt kovinkaan paljoa on ikärasismia mukana.
Uskon ja tiedän monella muullakin olevan kaipuuta näihin Aurinkorannikolla tekemisiin. Kyllä se korona hiipuu melkein olemattomiin ja patoutumat lähtevät purkautumaan ”tsunamin” lailla viimeistään syksyllä.
Vesa Uusi-Kilponen