Kahdeksan mahtavan viikon jälkeen on aika palata takaisin Suomeen. Alun kulttuurishokkien jälkeen elo täällä on mennyt loistavasti. Ensimmäiset kerrat hississä ja junassa olivat näin suomalaisen kulttuurin karaisemalle järkytys. Ihmiset puhuivat minulle, aivan tuntemattomalle henkilölle. Yritin alkujaan pitää perinteistä kiinni ja tuijotella hissin seiniä, mutta päivien jälkeen luonnistui jo Hola! heti oven avauduttua.
Toinen, ja ehkäpä vielä isompi, järkytys oli poskipusut. Siis mitä, joku yrittää tulla minun henkilökohtaiseen tilaani ja vielä pussata minua. Aluksi kun näin poskipusun tulevan niin heilautin näppärästi käteni eteen kätelläkseni. Päivien edetessä aloin hyväksymään tapaa hiukan enemmän, mutta vieläkään ei se luontevalta tunnu.
Täällä olostani on jäänyt paljon hyviä muistoja. Useissa hienoissa paikoissa on tullut käytyä, ja muutama pitää ihan erikseen mainita. Córdoban ja Gibraltarin retki asiantuntevan oppaan johdolla olivat mieleenpainuvia. Hienojen maisemien lisäksi sain retkillä paljon tietoa Espanjan historiasta. Korkealla vuoristossa sijaitseva Ronda oli myös näkemisen arvoinen paikka. Mieleenpainuvin oli kuitenkin Caminito del Rey. Korkeanpaikankammoisena reitin kiertäminen oli huikea kokemus.
Parasta täällä ollessani on ollut kuitenkin ihmiset. Espanjalaiset ovat rentoja ja ystävällisiä. Suomalaisten välillä tuntuu olevan hyvä meininki, pidetään yhtä ja autetaan toinen toista.
Isoin kiitos täällä viihtymiselleni kuuluu kuitenkin mahtavalle työyhteisölleni. Toimituksen väki otti minut heti alusta asti joukkoonsa, ja heidän kanssaan olen nauttinut jokaisesta työpäivästäni.
Lähtiessäni täältä minulle jää paljon muistoja, joita saan eläkkeellä kiikkustuolissa mietiskellä. Ja näiden kokemusten myötä voinkin kuvitella sen kiikkustuolin sijaitsevan Espanjan lämmössä.
Virpi Pietarinen
Loading ...
