Nuorisotyöttömyys on Espanjassa ja myös Suomessa kohonnut ennätyksellisiin lukemiin. Espanjassa alle 25 vuotiaista nuorista yli 40 prosenttia on vailla työtä tai opiskelupaikkaa. Suomessakin tilanne on paha, vastaava luku siellä on yli 20 prosenttia.
Vaikka ongelma on ollut olemassa jo pitkään, vallitsevan pandemian vuoksi tilanne alkaa käydä kestämättömäksi. Ratkaisuja nuorisotyöttömyyteen on haettu kaikkialla maailmassa niin kauan kuin työttömyyden käsite on ollut olemassa. Toivottavasti poliitikot keksivät luovasti uusia malleja kriisin ratkaisemiseksi tai osaavat valita historian työkalupakista oikeat välineet.
Niin syvä ja pitkä taloudellinen kriisi koronasta seuraa, että ainakin Espanjassa voidaan hyvin puhua kadotetusta sukupolvesta. Työttömyys on yksi suurimpia syitä syrjäytymiseen ja sitä kautta moniongelmaisuuteen, jossa päihteet ja mielenterveysongelmat ovat vahvasti läsnä.
Työllistämiseen tähtäävien hankkeiden lisäksi myös sosiaali- ja terveyspuolella kannattaa aloittaa ajoissa varautuminen näiden kadonneiden ruuhkaan mielenterveyspalvelujen luukuilla.
Töitä vaille jääneiden nuorten lisäksi pandemia on koskettanut erityisesti alle kouluikäisiä lapsia. Sosiaalisten taitojen oppimisen kannalta tärkeimmässä iässä olevat lapset ovat kohta vuoden viettäneet aikaa lähinnä kotona vanhempiensa kanssa. Lastenhoidon kentältä kuuluu huolestuttavia viestejä pienokaisten vuorovaikutustaitojen rappeutumisesta.
Meille aikuisille puolen vuoden sosiaalisten kontaktien menettäminen on pikku juttu, asiat päivitetään ja elämä jatkuu. Lasten kohdalla elämä ei jatku sellaisena kuin sen piti jatkua. Vuorovaikutustaitoja ei voi päivittää, jos niitä ei ole alun perin edes oppinut.
Koronan hinta tulee olemaan kova. Suurimpia vahinkoja ei mitata valtion budjeteissa eikä kansalaisten pankkitileillä.
Pääkirjoitus