Taisin jo useampi viikko sitten tällä palstalla todeta, että meinaa välillä tursua korvista tämä koronatulva. No, uutispuolella näyttää siltä, että sen päättymistä odotellessa ei kannata hengitystä pidätellä. Niinpä päätin, että tällä kertaa raapustelen edes kolumnin jostain ihan muusta aiheesta.
Eilen illalla nukkumaan mennessä kävin pohtimaan, että mistä sitä sitten kirjoittaisi. Olisko joku hyvä uusi leffa? Ai niin, korona… Missäs mä olen tässä viime aikoina käynyt? Ai niin… No mutta olisko uutisissa jotain hauskaa? Aha, pelkkää koronaa…
Faktahan on se, että maailmassa on yhtä paljon ei-korona-asioita kuin ennen pandemiaakin, mutta ainakin omalla kohdalla näyttää aivo olevan sellainen, että todella helposti se hakeutuu sinne viime viikkoina tutuksi tulleille urille.
Siksi on oikeasti tärkeätä tehdä välillä jotain mikä vie ajatukset aivan muualle. Tämän viikon lehdestä kannattaa lukea lääkäri Asko Salmen kirjoitus ”Elämää karanteenissa – onko sitä?”. Siinä hän käy läpi muun muassa astronauttien ja sukellusveneissä työskentelevien keinoja selvitä järjissään erikoisissa olosuhteissa.
Itselleni apua on ollut mm. seuraavasta kaavasta: G, D, Am, G, D, C. Siinä on koko komeudessaan Bob Dylanin legendaarisen Knockin’ On Heaven’s Doorin sointukulku. Suurin piirtein ainoat soinnut jotka epäonnistuneen kitaristinalun harmaasta solukostani sain kaivettua esille. Kitarasta ei ole jäljellä enää sitäkään vähää kuin soittotaidoista, mutta ukulelen tulin taannoin puoliksi vitsillä ostaneeksi. No, nyt on ollut aikaa remputella. Ja ilokseni voin kertoa, että muutaman uudenkin soinnun olen oppinut. Onpahan sitten jotain mitä unohtaa, kun tämä korona-scheisse helpottaa.
Luulen että naapuritkin odottavat sitä jo kovasti.
Janne Leipijärvi
Loading ...
