Kun olin pikkupoika 60-luvun taitteessa, niin korko tarkoitti äidin kengän korkoa. Nyt on toisin.
Korko on velalle maksettu korvaus.
Korvauksen määrä korreloi riskiä eli koron suuruutta. Korko vaikuttaa hintatasoon ja on inflaation vuodekumppani. Talouden kehitys on puolestaan inflaation petikaveri.
Me tavalliset korkojen maksajat niin Aurinkorannikolla kuin Suomessa koemme nämä petikaverit kukkarossamme. Hinnat nousivat ja inflaatio söi reaalitulojamme parin viime vuoden aikana.
Korot ovat eri asia kuin kuuluisa laulu: ”Sun rise, sun set”. Korot menevät markkinoiden mukaan ja markkinat heijastelevat maailman kulloistakin tilannetta.
Venäjällä viimeinen ilman vankilaan joutumisen riskiä haukuttava pääjohtaja Elvira Nabiullina nosti ohjauskoron 21 % vaikka tilastoja vääristelevä Rosstat väitti inflaation olevan 8.5%. Kiinassa Xi syytää valtion rahaa kotimaahan pitääkseen talouskasvun elossa. Zimbabwen inflaatio oli parhaimmillaan yli 2000%. Diktaattorit luovat illuusiota, markkinat todellisuutta, joihin kukkaromme on totuttava.
EKP, jota syytetään myöhässä tehdyistä korkopäätöksistä, laski viime torstaina ohjauskorkoa 0,25% auttaakseen EU:n talouden toipumista. FED puolestaan tekee korkopäätöksen huomenna keskiviikkona (kolumnia kirjoitetaan tiistaina). USAn talous on osoittanut iskukykynsä tässäkin turbulentissa maailmassa, ja markkinat näkevät myös mahdollisuuden, ettei korkoon kosketa. Erityisesti kun vanha uusi presidentti on uhonnut julmilla tulleilla, veronleikkauksilla ja jopa nollakoroilla.
Tänään otsikoissa on Ranska, joka maksaa koroistaan jopa yli Kreikan hintaa, koska on pahasti ylivelkautunut ja markkinat eivät enää usko Ranskaan.
Missähän korkoluokassa me suomalaiset haluamme olla?
Kun Kaija Koo laulaa korkkarit kattoon, niin olisiko meidän kuitenkin kuunneltava markkinoita? Ihan vain jo lastenlapsiemme vuoksi?
Loading ...
