Vierivä kivi ei sammaloidu, on ehkä hieman kulunut sanonta, mutta Juho Juntunen on eittämättä elänyt sanonnan todeksi. Vaikka miehelle on ikää ehtinyt kertyä jo 71 vuotta, on luomisvoima edelleen tallella ja tekeillä useampiakin projekteja.
Aurinkorannikolla Juntusta on totuttu näkemään epäsäännöllisen säännöllisesti.
– Koronaan asti kävin täällä useamman vuoden ajan joka vuosi ja vietin pidempiäkin aikoja kerralla, kertoo Juho, joka vihdoin pääsi palaamaan rannikolle, tällä kertaa kolmen viikon reissulle.
Nuorena rockin ytimeen
Juntusen päivätyö kulttuurin parissa on ollut yhtä lailla pitkä kuin monipuolinenkin. Hän on tehnyt levynkansia lukuisille artisteille, haastatellut ja kirjoittanut juttuja ties kuinka monesta bändistä ja tähdestä, niin suomalaisista kuin ulkomaalaisistakin ja sen ohella piirtänyt niin sarjakuvia kuin pilapiirroksiakin useampiin julkaisuihin.
Musiikkitoimittajan – ja ehkäpä vielä tarkemmin rocktoimittajan – työt Juho aloitti jo silloin kun koko ammattinimike oli Suomessa vielä melko uudenkarhea.
– Se oli 70-luvun alkupuolta kun aloittelin. Olin silloin paljon tekemisissä Juice Leskisen kanssa, koska kun tein hänen levynkansiaan. Hänen kauttaan aukesivat ovet suomalaisiin rockpiireihin, Juntunen muistelee.
– Reilu parikymppisenä pääsin sitten Ilta Sanomiin musiikkitoimittajaksi, ja sitä kautta pääsin tapaamaan paljon myös ulkolaisia bändejä ja tekemään niistä juttuja.
Kostea 80-luku
Juntunen oli varsin aktiivinen rocktoimittajan tehtävissään 1980-luvulla, jolloin rockhistoriaan kirjattiin melko värikkäitä lukuja. Hän myöntää, että ajat olivat silloin toiset.
– Kyllä 80-luvulla suoraan sanottuna dokattiin ihan toisella tavalla kuin nykyään. Muistan kuinka olen Ozzy Osbournen kanssa ollut dokaamassa, samoin Lemmy Kilmisterin ja Jon Bon Jovin kanssa, toimittajakonkari paljastaa.
Ja joskus se punssin kanssa pelaaminen lähti maailmantähdiltäkin niin sanotusti käsistä. Välillä – joskin harvoin – haastateltavat olivat sellaisessa kunnossa, ettei heiltä meinannut saada sanaa ulos.
– Muistan kerran helsinkiläisessä hotellin baarissa kun oli haastattelemassa Ozzy Osbournea ja hänen rouvansa Sharon oli hieman kauempana pöydässä. Jossain vaiheessa Sharon tuli kesken haastattelun paikalle sanomaan Ozzylle, että nyt rauhoitut, Juntunen muistelee.
”Pimeyden prinssistä” muistuu mieleen toinenkin sattumus.
– Kerran vein Ozzylle täytetyn pulun, jonka olin ostanut jostain kirpputorilta. Hän puri siltä tietysti heti pään poikki, Juntunen nauraa.
Pakit Suzi Quatrolta
Vaikka Juho Juntunen on uransa aikana haastatellut lukemattomia kansainvälisiä tähtiä, ja meno on joskus ollut huuruistakin, ei hänen mieleensä palaudu varsinaisesti ikäviä haastattelutapaamisia. Yhtä lukuun ottamatta.
Ainoa epäkohtelias haastateltava oli amerikkalainen bluesrokkari George Thorogood.
– Olin Tukholmassa haastattelemassa Thorogoodia, ja siinä oli mukana levy-yhtiön edustaja esittelemässä meidät. George kysyi levy-yhtiön kaverilta, että paljonko hänen levyään on Suomessa myyty, Juntunen aloittaa.
Kun levy-yhtiön mies kertoi, että levyjä oli myyty Suomessa vain tuhatkunta kappaletta, meni Thorogoodin suu mutruun ja käytös sen mukana.
– Thorogoodista ei selvästikään ollut kivaa antaa haastattelua maahan jossa hänen levyjään oli myyty vain tuhat kappaletta, Juho muotoilee kohteliaasti.
Haastateltavien kirjon toisessa päässä hyväkäytöksisiä ja muutoinkin hyviä haastateltavia on ollut niin paljon, ettei niitä voi lähteä luettelemaan.
Yksi poikkeuksellinen tapaaminen nousee kuitenkin Juntusen mieleen ja saa hänet nauraa hekottelemaan.
– Ennen kaikkea muistan sen, kuinka olen Suzi Quatroa kosinut.
Mutta miten lähellä oli, että Can The Can -hitin tulkitsijasta olisi tullut ”suomalaisten miniä”? Ilmeisesti ei kovin lähellä.
– Hän sanoi että olen söpö ja kultainen poika ja antoi pusun, mutta kieltäytyi kosinnasta. Sanoi että ei nyt onnistu, koska hänellä on jo suhde, Juntunen tarinoi.
Elämäkerta on harkinnassa
Juho Juntusella olisi pitkän ja vaiherikkaan uransa varrelta varmasti paljon tarinoita kerrottavaksi. Eikä niiden tarinoiden kertominen koko maailmalle ole lainkaan poissuljettu vaihtoehto.
– Kyllä minulta on muutama kustantaja elämäkertaa pyytänyt ja olen itse asiassa miettinyt sitä. Eli kyllä sellainen saattaa olla tulossa, Juho vinkkaa.
Jos muistelmateos jossain vaiheessa toteutuu, on kirjoittaja jo selvillä.
– Jos sellainen elämäkerta pitäisi tehdä, niin kyllä minä sen kirjoittaisin itse, ei siinä ole muita vaihtoehtoja.
Viime vuosina Juntunen on jättänyt kirjoittamisen vähemmälle ja keskittynyt enemmän kuvataiteeseen. Hän kertoo tehneensä grafiikkaa ja alkaneensa uudelleen myös maalaamaan. Miehen töitä on tälläkin hetkellä esillä mm. Mäntän Serlachius-museossa.
Myös piirtäminen työllistää Juntusta.
– Minulla on tekeillä uusi sarjakuvakirja, josta tulee aivan erilainen kuin mikään aiemmista. Se on hyvin ahdistava, ei mikään hauska kirja, hän paljastaa.
– Kirja kertoo nuoresta naisesta, jonka elämässä uni ja todellisuus alkavat sekoittua. Hän ei tiedä onko hän unessa vai todellisuudessa ja unimaailma tulee konkreettisesti hänen elämäänsä.
– Kirja on valmistumassa hyvää vauhtia, saan sen alkuvuodesta valmiiksi, hän lupailee.
Loading ...
