Taas mietin, mihin elämäni vie – ja odotan sitä innolla.
Pitkän suhteeni päättymistä on puitu ja mietitty, mitä olen mennyt tekemään, kun en halua elää enää samaa elämää, missä viimeisen vuoden olin onneton ja niin loppu kaikesta.
Ihmettelen, mikä siinä on ihmeellistä muiden ymmärtää tai käsittää, että meistä jokainen elää omaa elämäänsä. Eikä meistä kukaan voi millään tietää, miltä kenenkin elämä tuntuu elää.
Elämän ei tarvitse olla aina ruusuilla tanssimista, mutta jos et ole tyytyväinen itse siihen, niin neuvoni on: tee se muutos, muut ihmiset eivät voi tehdä sitä sinun puolestasi.
Nämä ovat sellaisia hetkiä, missä samalla aina punnitaan sinun lähipiirisi. Ketkä jatkaa vierelläsi ja mitä uutta tulee elämääsi. Sekin on ihanaa, kun sen ajattelee positiivisesti: kaikkea ei tarvita.
Nyt olen onnellinen ja todella rakastunut uudessa parisuhteessani, vaikka kaikille ihmisille se ei ole ok. Mikä on sinänsä hauska juttu, koska minähän elän tämänkin elämän kuitenkin itse eikä kukaan muu minun puolestani.
Rakkaus on ihana asia, ja siitä pitää nauttia. Uskalsin ottaa itse askeleen eteenpäin elämässä enkä märehdi siinä elämässä, mikä ei enää tunnu hyvältä. Olen todella ylpeä itsestäni.
Kaikki tämä vahvistaa minua ja opin itsestäni lisää, mikä on todella mielenkiintoista. Jokainen meistä kulkee oman polkunsa. Rakkaus on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Loading ...
