Viime viikolla osallistuin Benalmádenan suomalaisten koolle kutsumaan itsenäisyyspäivän tilaisuuden suunnittelukokoukseen. Paikalla oli useita Aurinkorannikon suomalaisyhteisön toimijoita. Astuessani ovesta sisään kokoontumistilassa leijui vastakeitetyn kahvin tuoksu, pöydässä oli juustokakkua ja iloinen puheensorina täytti huoneen. Minua hymyilytti sisälläni suuresti, sillä koin voimakkaasti tulleeni omieni joukkoon. Kokouksen kuluessa tunne vain vahvistui – me eri suomalaistoimijat olimme yhteisen asian äärellä. Täällä Espanjassa olemme kaikki osittain vieraalla maaperällä, olemme tulleet erilaisista taustoista, emme välttämättä jaa samaa elämänkatsomusta, mutta tässä kokouksessa meitä yhdisti tärkein asia: suomalaisuus.
Koira ei pääse karvoistaan – enkä minäkään pääse pappina olemisesta mihinkään. Kelailin kokouksen aikana mielessäni ekumeenisen toiminnan perusteita. Sen yksi ydinasia on, että eri kirkkokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen välillä pyritään löytämään ja korostamaan niitä asioita, jotka yhdistävät meitä, sen sijaan että keskityttäisiin eroihin. Tämä yhteistyö ja vuoropuhelu rikastuttaa osapuolia ja edistää keskinäistä ymmärrystä. Yhteisten arvojen, kuten rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisen auttamisen tunnistaminen auttaa rakentamaan siltoja.
Itse uskon, että yhteistyö on vastaus moniin modernin maailman haasteisiin, jossa yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta tarvitaan enemmän kuin koskaan, myös suomalaisten kesken. Suomalaisuus on paljon muutakin kuin juhlapäivät ja perinteet – se on olemista ja elämistä suomalaisena, jonka sielunmaisemaan on vahvasti piirtynyt pohjoisen kylmät tuulet, sauna, sisu ja vastaleivotun pullan tuoksu, vaikka taivaalla paistaisi etelän kuuma aurinko ja Välimeri huuhtoisi varpaan välejä. Suomalainen on silti suomalainen.
Kokoontuminen muiden suomalaistoimijoiden kanssa oli niin voimaannuttava, että jäin pohtimaan, miten voisimme olla entistä enemmän sillanrakentajia sen sijaan, että pystyttäisimme muureja välillemme? Meistä jokainen voi olla osa tätä yhteisen hyvän rakentamista. Jokaisella sanalla, katseella ja eleellä on merkitystä. Voimme valita puhua ja toimia toistemme kanssa, emme toisiamme vastaan. Voimme valita haluammeko korostaa meitä yhdistäviä vai erottavia asioita. Me kaikki kaipaamme samaa – hyväksyntää, ymmärrystä ja paikkaa, jossa voimme olla oma itsemme. Avatessamme sydämemme ja mielemme, huomaamme, että meillä on enemmän yhteistä kuin olisimme koskaan osanneet kuvitella. Yksi osa tuota yhteistä on se, että olemme suomalaisia.
Loading ...
