Käytännössä koko sen ajan jonka olen Espanjassa asunut, minulla on ollut jonkinlainen kaksipyöräinen. Oli se sitten mopo, skootteri tai moottoripyörä. Ja kaikki nämä vuodet olen käyttänyt päristimieni korjauttamiseen ja huoltamiseen samaa korjaamoa.
Nyt oli kuitenkin pakko tehdä poikkeus, kun moottoripyörään tuli sellainen vika, joka vaatii merkkikorjaamon toimenpiteitä. Valitettavasti.
Ensin varasin verstaalta ajan, jonka sain jo kolmen viikon päähän. Lopulta saapui se auvoinen maanantai kun aikani koitti. Verstaan jefe tuli luonnollisesti töihin puoli tuntia myöhässä, mutta mitäpä näistä.
”Joo, eiköhän tämä vielä tänään saada valmiiksi, jos ei tule mitään yllätyksiä”, tuumi seppä kun kaikki oli koneelle kirjattu. ”Soittelen iltapäivällä”, lupasi.
Yllätyt varmaan perin pohjin, kun kerron ettei soittanut.
Eikä soittanut tiistainakaan. Eikä keskiviikkona. Torstaina? Ei. No perjantaina jo varmaan? Ei.
Seuraavana maanantaina, viikkoa myöhemmin, laitoin itse pajalle viestiä, että kuinkas siellä hommat sujuu. Vastaukseksi tuli viesti, josta saattoi päätellä, että valohoidon lisäksi prätkälle ei ollut varmaan muuta tarjottu. Luvattiin kuitenkin palata pian asiaan.
Taas joudun yllättämään sinut kohupaljastuksella. Ei ole palattu ihan vielä asiaan. Ei siitä huolimatta, että olen laittanut uusia kyselyjä.
Kohta on kaksi viikkoa odoteltu, ja mitään ei ole tapahtunut. Sehän tässä on kyllä hyvä puoli, että bensaa säästyy. Mutta muuten ei oikein vakuuta.
Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että tässä tapauksessa nopein ja helpoin homma taitaa olla mennä itse ammattikouluun opiskelemaan mekaanikoksi.
Loading ...
