Kevät on kaikenlaisen huuman aikaa. Luonto heräilee, nuoriso viimeistelee kouluvuottaan kesälomaan valmistautuen, viherpeukalot virittelevät puutarhojaan kesäkuntoon, miehille iskee autokuume ja niin edelleen.
Urheiluhullu Suomi jännittää eri palloilulajien huipentumisia mestaruuskamppailuissa, ja toisten lajien kauden alkuja.
Ja sitten tulee toukokuu: jääkiekon MM-kisat ja Euroviisut samaan aikaan!
Jälkimainittuja jännitellään tänä viikonloppuna, ensin mainittujen jännitys jatkuu vielä ensi viikon loppuun saakka.
Jääkiekon MM-kisat ovat jälleen kerran nostaneet esiin ilmiön, joka vuodesta toiseen jaksaa minua huvittaa. Suomalaisten sohvavalmentajien asiantuntijuus on vertaansa vailla.
Kotisohvillaan tai sporttibaarissa märkää lipittelevät, kanansiipiä ja sipsejä huoltoluukkuun tunkevat mähöset ja moilaset (hahmot ja nimet kuvitteellisia, ei yhteyttä todellisiin henkilöihin) huutavat kurkku suorana, kuinka Pennanen on pilannut Leijonat eikä tajua jääkiekosta mitään.
Pissakin on kakkaa.
Koska leijonavalmentaja Antti Pennanen aivan varmasti lukee tämänkin kolumnin, niin voin tässä lohduttaa ”Pendoa”, että mähöne ja moilane suoltivat samaa kritiikkiä vuodesta toiseen myös edeltäjällesi Jukka Jaloselle.
Päin honkia valmentamalla, pelkästään vääriä pelaajia valitsemalla, ja heidätkin tietysti väärin peluuttamalla, Jalonen johdatti Leijonat kuitenkin mm. kolmeen maailmanmestaruuteen, yhteen olympiavoittoon ja muutamaan muuhun ihan ok tulokseen.
Tokihan se ei merkitse sitä, että valmentaja olisi ollut jotenkin hajulla omista hommistaan. Mestaruuksien todellinen syy on siinä, että mähöne ja moilane kannattivat ja kannustivat niin hyvin ja asiantuntevasti. Siinä ei kalja- ja rasvatahroja sohvassa laskettu, kun pää punaisena huudettiin ja asiaa tunnettiin.
Entisellä kollegallani oli tapana tokaista, että ”helpoimmat työt on aina ne, joita ei tarvitse itse tehdä”. Pätee varmasti näissä valmennushommissakin.
Loading ...
