Aloitin työharjoittelun Fuengirola.fi lehdessä ja ensimmäiselle viikolla puheenaiheena oli Fuengirolan sisäisen liikenteen bussilinjat. Bussit ovat toistaiseksi ilmaisia kaikille matkustajille. Lähdin kokeilemaan, miten bussilla liikkuminen onnistuu kaupunkia vielä tuntemattoman ihmisen toimesta.
Hyppäsin L4 bussin kyytiin Los Bolichesin juna-aseman vierestä. Etsin katseella bussipysäkkiä tai katosta joihin olen suomessa tottunut, mutta bussipysäkin merkkinä olikin kadun varrelle sijoitettu tolppa. Tolppaan oli kiinnitetty aikataulut sekä pysäkkikartta. Bussiin hyppäsi pysäkiltä useampi ihminen ja kuski antoi jokaisella kyytiläiselle kuitin tositteeksi matkasta. Yksi matkustaja kaivoi esiin kolikoita maksaakseen matkan, mutta kuski huikkasi ettei niitä tarvitse koska kyyti on ilmainen.
Olin bussin kyydissä koko reitin ajan. Matka pujotteli mäkisillä teillä itselleni vielä tuntemattoman Los Pacosin asuinalueella. Alue on suosittu suomalaisten keskuudessa. Jo 60-luvun lopulla Los Pacosiin syntyi ensimmäinen Fuengirolan suomalaiskeskittymä, jonne muutettiin vilkkaasti 70-luvulla. Keskipäivän hujakoilla kyytin hyppäsi väkeä tasaiseen tahtiin. Bussi ei pitänyt meteliä matkallaan ja siellä pystyi kuulemaan kanssa matkustajien puhetta espanjaksi sekä suomeksi. Nopealta arviolta matkustajat vaikuttivat olevan leppoisia päiviä viettäviä eläkeläisiä sekä työssäkäyviä aikuisia.
Talvi yllätti kyytiläiset lämmöllään ja yhdellä pysäkillä bussinkuljettaja aukaisi bussin ikkunat paremman ilmanvaihdon takaamiseksi. Ilmanvaihdon parannuksen jälkeen bussin mukavuudessa ei ollut mitään moitittavaa. Penkit olivat mukavat ja jalkatilaa riitti, eikä kukaan joutunut seisoskelemaan kyydin aikana. Koko reitin kulkeminen kesti reilut 20 minuuttia ja jäätyäni bussista, tuttu pysäkki kuhisi ihmisiä. Loc Pacosin linjalle oli taas matkalla uusi satsi ihmisiä, noin tupla määrä aiempaan verrattuna.