Tässä on isännän kanssa tassuteltu yhdessä jo tusinan verran vuosia. Koirille ikä lisääntyy seitsemän kertaa nopeammin kuin ihmisille, sen mukaan kasikymmentä on tälle haukulle jäänyt vuosia sitten jälkeen.
Monipuolinen liikunta, terveellinen sapuska ja hyvät karvakuonokaverit ihmisten kanssa ovat olleet perusedellytys viimeisen reissun viivytykselle. Tekemisen tarve on vielä kova, vaikka vuosikymmenet ovat vilisseet ohi, kuonoa vähän vaalentaen. Parasta tekemistä on paimentaminen ja pelaaminen. Myös valkoisten kivien etsiminen rannalta on kivaa. Monia ikätovereita kun katselee, jos heillä vielä henki pihisee, niin ei voi välttyä ajatuksesta saastuneiden ja käyneiden luiden käytöstä. Liika on liikaa syömisessäkin. Onneksi talon emännällä on aika kova kontrolli sapuskamäärien suhteen.
Hiukan se lipsuu kun mennään yhdessä Kukkoon lounaalle mahtavan henkilökunnan paapottavaksi. En oikein tiedä miten voisi parhaiten tuoda esille kiitollisuuteni muutenkin kuin ”pum kuole” -teatterilla. No se on vähän sama asia kuin Vainion Ilen jutut Kukon illassa, naurattaa kerta toisensa jälkeen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan korkeasta iästä huolimatta jättää näitä hommia sen iän takia, vaan jatkaa totutulla tavalla niin pitkään kuin tassut nousee ja temput kiinnostavat.
Ei se isäntäkään mikään kloppi ole enää, korvat höröllä kuuntelin hänen juttuaan yhdeksällä vuosikymmenellä elämisestä, joka tosin kuulemma toteutuu heti vuoden alusta. Tässä vähän alavireisellä katseella yläviistoon yritän pohjustaa osanottoani maanantai-illan isännän synttäreille. Toivon Teiltä hyvät rapsuttajani lievää painostusta unelmani täyttymiseksi, vai pitääkö mennä lunastamaan oikein illalliskortti Centron infosta.
Valle-koira
Loading ...
