Katsoin eilen iltana ohjelman Aira Samulin 95-vuotis synttäreistä. Rautainen nainen, jolle sopii kyllä sanonta: ikä on vain numeroita.
Toisin se on ihan oikeasti melkein kaikilla muilla. Tämä lausahdus mene mielestäni pahasti pieleen kun katsoo keskiverto sevenkymppistä. Itse olen elänyt jo kymmenellä vuosikymmenellä ja se kyllä tuntuu ja näkyy. Hyväntahtoisesti sanottua lausetta ei kuitenkaan viitsi lähteä oikomaan, vaan vastaan ”nii oikke”, vaikka tekisi mieli kuiskata sanojan korvaan, tlees kokeilema mnuu kroppaha.
Tosiasiassa pitäisi ymmärtää iän tuomia hankaluuksia, lihaskunto, huomiokyky, muistaminen, seksi, sairaudet jne. Voi sitä touhuta niin kuin nuorempanakin, hetken. Palautusta tulee varmasti liian kovasta rääkistä, vaikka kuinka haluaisi näyttää vitaaliselta viisikymppiseltä, eläkeläisenä.
Kun sitten patologin veitsi tekee viimeisen viilloin vatsapuolelle, näkyy siellä ikä, pintaa syvemmältä. Pitäisi vaan ottaa rauhallisemmin ehtoopuolella.
Liikunta on eläkeikäiselle silloin parasta ja oikeaa, kun se tehdään kaverin kanssa ja keskustelu sujuu huohottamatta. Pieni hiki ei tietenkään ole pahasta, etenkään saunassa ja olut on tunnetusti paras palautusjuoma.
Tässä sitä tämmöistä raapustelen koska palleatyräni estää tehokkaasti rivakamman liikunnan. Harmittaa vietävästi tällaista potkupallomiestä, ettei edes voi mennä Fugen eläkeläisfutiksen porukoihin. Autolla golfin pelaamista pitää yrittää vaikka se hiukan risoo aina kävellen pelannutta.
No, siinä kaveritkin sitten huomaavat, ettei ikä ole pelkkiä numeroita.
Loading ...
