Suomen Merimieskirkko näkyy nykyään aktiivisesti myös Aurinkorannikon arjessa. Tapasimme järjestön pääsihteerin Hannu Suihkosen.
Nimenä Merimieskirkko lienee kaikille tuttu, mutta järjestön toiminta ja historia eivät välttämättä ole aivan yhtä tuttuja. Mitä jos ei ole merimies, eikä kuulu edes kirkkoon? Meneekö kokonaan ohi kohderyhmästä? Ei välttämättä.
– Suomen Merimieskirkko sai alkunsa vuonna 1875. Se perustettiin, koska tuolloin lähes 150 vuotta sitten maailman merillä seilatessaan suomalaiset merimiehet joutuivat monenlaisiin erilaisiin vaikeuksiin, ja kaipasivat apua ja tukea, valottaa historiaa Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen.
– Vuonna 1880 ensimmäinen suomalainen merimiespappi seilasi Göteborgista Britanniaan sellaisella laivalla, joka oli täynnä suomalaisia siirtolaisia matkalla Amerikkaan. Tuolla matkalla hän piti ensimmäisen jumalanpalveluksen suomalaisille siirtolaisille, hän jatkaa.
– Merimieskirkko on siis alun perin perustettu merenkulkijoita ja ulkomailla asuvia ja liikkuvia suomalaisia varten, ja nämä molemmat elementit ovat edelleen olemassa.
Ajat muuttuvat
Perusperiaatteet Merimieskirkon toiminnassa ovat siis tallella. Reilun 150 vuoden aikana maailma on kuitenkin muuttunut melkoisesti ja siinä samassa myös Merimieskirkon toiminta on hakenut uusia muotoja.
– Nykyään suurin osa toimintamme volyymistä tulee ulkomailta, missä kohtaamme siellä asuvia ja liikkuvia suomalaisia. Merenkulkijoiden kanssa puolestaan työskentelemme erityisesti Suomessa ja Suomen satamissa, Suihkonen jaottelee.
Menneiden vuosikymmenten aikana suomalainen siirtolaisuus ja liikkuminen ulkomailla on muuttunut melkoisesti. Vuonna 1875 ei ajeltu tavaraa rekoilla läpi Euroopan eikä lennetty puoleksi vuodeksi Aurinkorannikolle ”muuttolinnuksi” jne. Nykyään tämä ja moni muu asia on arkipäivää. Se vaikuttaa osaltaan myös siihen, minkälaista tukea esimerkiksi Merimieskirkolta haetaan. Tämän tietää myös Hannu Suihkonen.
– Muinoin varmasti suurimmat avuntarpeet ovat johtuneet esimerkiksi kielitaidon puutteesta ja toisaalta siitä, että pitkien laivassa vietettyjen jaksojen jälkeen erilaiset houkutukset ovat vieneet. Nykyään ulkomailla liikkuvien suomalaisten suurin haaste lienee se, että sosiaalinen turvaverkko Suomen ulkopuolella on harvempi kuin Suomessa, pääsihteeri määrittelee.
Kaikille avointa
Kuten todettua, vaikka järjestön nimi on Merimieskirkko, ovat sen palvelut tarjolla muillekin kuin merimiehille, eikä kirkkoonkaan tarvitse kuulua.
– Jokainen ulkomailla asuva tai liikkuva suomalainen ja jokainen merenkulkija on meidän kohderyhmäämme. Meidän toiminnassamme ei kysytä ihmisen uskonnollisuutta tai suhdetta kirkkoon, vaan pyrimme kohtaamaan ihmiset kokonaisvaltaisina ihmisinä, Suihkonen muotoilee.
Mutta mitä Merimieskirkko sitten ihan konkreettisesti tekee ihmisten hyväksi?
– Ulkomailla asuvalle suomalaiselle Merimieskirkko tarjoaa suomalaisen yhteisön johon voi tuntea kuuluvansa ja sitä kautta verkoston tukea.
Merkittävä osa on myös ulkomailla tehtävällä sosiaalityöllä.
– Se pitää sisällään sekä ennaltaehkäisevää että korjaavaa työtä. Jos ihmisellä tulee elämässä jokin kriisi, johtuipa se sitten päihteistä, elämäntilanteista tai mistä tahansa, niin siinä työntekijämme ovat vahvasti mukana.
Merimieskirkon sosiaalityöstä on kokemusta myös Aurinkorannikolla. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen rahoittama kolmevuotinen sosiaalityön hanke Aurinkorannikolla on lähestymässä puoltaväliä. Tällä hetkellä hankkeen parissa työllistyy alueella kaksi sosiaalikuraattoria. Hannu Suihkonen toivoo että hanke saisi jatkoa.
– Näemme tämän hankkeen erittäin tärkeänä ja tavoittelemme sille myös jatkoa.
Oma kutsumus
Hannu Suihkonen on toiminut Merimieskirkon johtajana eli pääsihteerinä vuodesta 2015 asti. Kiinnostus järjestön toimintaan heräsi kuitenkin jo nuoruudessa.
– Olen kotoisin Kokkolasta, ja siellä oli jo tuolloin Merimieskirkko. Vaikka silloin minulla ei ollutkaan siihen vielä mitään kontaktia, niin jokin kiinnostus sitä kohtaan kuitenkin heräsi jo silloin, hän muistelee.
– Myöhemmin 90-luvulla olin pappina Lauttasaaren seurakunnassa ja silloin hakeuduin Merimieskirkon periodi laivapapiksi vuonna 1995. Sen jälkeen hain Hampurin merimiespapiksi ja Merimieskirkon johtajaksi. Siellä olin perheeni kanssa vuodet 1997-2002.
Noina vuosina Suihkoselle vahvistui käsitys siitä, että tätä hän halusi tehdä jatkossakin.
– Merimiespappina tekemäni työn koin huomattavan monipuolisena. Siinä kohdattiin ihmisiä tavallisessa elämässä todellakin keskellä heidän arkeaan ja elämäänsä, ja koin sen erittäin mielekkäänä.
Kuka?
- Hannu Suihkonen
- Merimieskirkon pääsihteeri
- Kotoisin Kokkolasta
- Harrastaa mm. sauvakävelyä
- Innokas jalkapallon seuraaja
Loading ...
