Minulta kysyttiin tässä yhtenä päivänä, mikä on eniten yllättänyt tämän ensimmäisen vuoden aikana täällä Aurinkorannikolla suomalaisyhteisön parissa. Kysymykseen oli helppo vastata. Suomalaisten täällä asuvien espanjan kielen osaamattomuus. Tästä aiheesta kirjoitettiin tämän kuun alussa suomalaisessa lehdistössäkin. Fuengirolan pormestari Ana Mulakin ihmetteli artikkelissa asiaa.
Nyt puutun kuitenkin toiseen asiaan, joka minua suomalaisena täällä hävettää. Väärin arvattu. Se ei ole päihteiden käyttö, josta kirjoitin kesällä. Kysymys on hyvistä käytöstavoista. Emme saa kovin hyvää käytösnumeroa – ehkä 7. Onko aurinko pehmentänyt suomalaisten päät vai mistä johtuu, että täällä ”Suomen eteläisimmässä kaupungissa” toisten pärjäämistä kadehditaan ja suorastaan ”puukotetaan selkään”? Kiitos ei tunnu kuuluvan sanavarastoon. Onko kyse jostain peloista vai oman pahan olon purkamisesta? On ihan Jeesuksen aikainen viisaus, että olisi kiva, jos kohtelisimme toisiamme kuten toivoisimme itseämme kohdeltavan. Voitaisiinko nyt olla tyytyväisiä siihen, että suomalaiset ovat suurin joukoin päässeet taas talvehtimaan tänne Aurinkorannikolle. Yhteistyön tekeminen hyödyttäisi meitä kaikkia. Kyllä tässä kansainvälisessä kaupungissa on tilaa kaikille.
Suomen kouluissa vietetään viikolla 38 tapakasvatuksen teemaviikkoa. Lainaan suoraan Opetushallituksen sivulta (https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/mita-tapakasvatus) seitsemää laaja-alaista osa-aluetta, jotka heijastuvat kaikkiin oppiaineisiin. Osaamisalueet ovat: 1. Ajattelu ja oppimaan oppiminen 2. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu 3. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot 4. Monilukutaito 5. Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen 6. Työelämätaidot ja yrittäjyys sekä 7. Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen. Tässä on meille aikuisillekin kotiläksyä.
Tia Raunio
Aurinkorannikon sosiaalikuraattori
Loading ...
