Ovatko ihmiset niin levottomia ja hermostuneita ettei missään ole oikein hyvä olla. Sen ymmärrän ettei karanteenissa hotellihuoneessa olo oikein viehätä enää viikon jälkeen. Kun kuuntelee ihmisten valitusta, ettei pääse mökille tai purjehdusreissu jää väliin, niin väkisinkin tulee mieleen ettei kaikilla ole kiva olla edes kotona. Aina pitäisi olla menossa jonnekin, se on mielestäni köyhää meininkiä.
Nyt annetaan pakottamalla ihmisille mahdollisuus tutkia menneitä ja suunnitella tulevaa, vaikka monelle on vaarassa taloudellinen vaikeus. Sanonta ”kun rahat loppuu, niin rakkaus lentää ikkunasta ulos” on valitettavasti monen kohdalla tottakin, eli mitataanko nyt myös syvällisimmät tunteet? Aika monelle tämä on nyt pöydän putsauksen aika ja toivottavasti ”myötä ja vastamäessä” on jäänyt mieleen. Yhdessä tekeminen ja siinä vaikeuksien voittaminen on parasta mitä elämässä voi tapahtua. Syyttely ja toisen piikkiin laittaminen on typerintä, jopa edesvastuutonta, koska kaikki tekemiset vaikuttavat kaikkeen ja kellään ei ole puhtaita jauhoja pusseissa. Paitsi tietysti minulla ;).
Näin pikkuisen sairaana voi katsella teeveestä esimerkiksi tohtori Paisetta, vaarallisesti lihavaa tai sairaalasarjoja. Tavanomaisille tekemisille voi myös muutenkin keksiä vaihtoehtoja. Opettelee käyttämään sitä huonompaa kättä ja kävelemään takaperin kotona, hauskaa siitäkin tulee.
Omasta puolesta on ollut mukavaa aikaa tämä karanteeni, olosuhteemme ovat tietysti vaikuttaneet tähän omalta osaltaan. Laiskottelua ja sitten pyrähdyksenomaisia työrupeamia kotipiirissä. Kirjoitan tätä sairaalasta nenän verenvuodon takia ja täällä koronapotilaat ovat ylhäällä kerroksessa. Itseeni ei vielä ole korona iskeytynyt. Toivon parasta, kun mielestäni suojaukset eivät täällä ole oikein kunnossa.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
