Kyllä on ihmisen aivo melkoinen epeli. Ei niin että uskoisin kenenkään voivan esimerkiksi siirtää mitään ajatuksen voimalla, mutta muuten tuo harmaa alatoopi on kyllä voimakas väline. Hyvässä ja pahassa.
Hyväntuulisuudestaan tunnettu maisteri Simo Frangén sanoi taannoin jotenkin siihen malliin, että jos hänellä on joskus huonompi päivä, niin hän alkaa hymyillä. Ja kun sitten aikansa on hymyillyt pelkällä suulla, niin se alkaa levitä niin että pian varpaatkin katsovat velvollisuudekseen olla iloisia.
Sama toimii tietysti myös toisin päin. Jos jatkuvasti ympärillä on pelkkää negatiivista, sekin tarttuu. Tänä torstaina 60 vuotta täyttävä Ismo Alanko julkaisi aika tarkkaan 21 vuotta sitten kappaleen, jonka nimen näin perhejulkaisussa voisi siistiä vaikka muotoon ”hitsi kun harmittaa”. Sen lyriikka vilisee ns. V-pommeja tiheämmin kuin ämpärijono mummoja, joten ei siteerata kovin laajasti.
Mutta jos nyt kuitenkin yksi katkelma, joka sanoittaa aika osuvasti sitä, mihin ylimitoitettu p-alkuinen aska voi johtaa:
Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi.
Kierrän kriisiryhmänne kaukaa.
Älä tyrkytä minulle terapiaa.
Kaada lisää paskaa mun niskaan.
Oman aivoni huomaan ehdollistuneen aika vahvasti tiettyihin kuviin. Kun esimerkiksi nykyään näen pääministeri Sanchezin tai Andalusian presidentti Morenon kuvan minkä tahansa uutisen yhteydessä, on ensimmäinen ajatukseni, että ’MITÄ NYT TAAS?’
Kun luin terveysministeri Illan lupailevan koronarokotetta Espanjaan vielä tämän vuoden lopulla, huusivat aivoni saman tien: ”ÄLÄ VALEHTELE!”, vaikka hän saattoi puhua ihan tottakin.
Joskus – jopa usein – tekee ihan hyvää lukea tämänhetkisen uutistarjonnan vastapainoksi pojan Aku Ankkoja.
Loading ...
