Henkilökuvat Urheilu

Suomalaisfutari nokkamieheksi Potrokseen

Henri Väänänen, Fuengirola Potros

Auringonlaskun jälkeen on joukkueen aika suunnata pelikentälle treenaamaan. Väänänen kannustaa tovereita tehokkaampaan jalkatyöhön ”aggressive legs” huudoilla. (Kuva: Katja Korhonen)

Intohimo amerikkalaiseen jalkapalloon toi nuoren miehen elämään unelmaansa Fuengirolaan.

 

Jalkapallokentän laitamilla on alkamassa jenkkifutiksen harjoitukset ja lähes kaksimetrinen vaalea suomalaismies on valmiina aloittamaan treenit Fuengirola Potroksen riveissä. Henri Väänäsen omaa peliuraa on takana jo 13 vuotta, joten hänen kokemuksen avulla saataneen joukkueeseen uutta osaamista ja menestyksekkäitä pelikausia.

Soitin joukkueen päävalmentajalle ja juttelimme asioista. Meillä on paljon samoja ajatuksia lajista, joten päädyin lähtemään Suomesta Espanjaan. Joukkueessa pelaa kuluvalla kaudella minun lisäkseni kolme suomalaista.

Kipinä koululiikunnasta

Väänänen innostui lajista lippupallon kautta.

Koulun liikuntatunnilla pelattiin lippupalloa ja se tuntui heti omalta jutulta. Lajista innostuneina päädyimme kaveriporukalla pelaamaan raumalaiseen joukkueeseen, jossa pelattiin amerikkalaista jalkapalloa. 16-vuotiaana tieni vei vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin Texasiin, jossa pelasin myös yhden vuoden jenkkifutista.

Hiljainen ja ujo teini lähti maailmalle, vaikka se alkuun jännitti todella paljon. Toiselle puolelle maailmaa, vieraaseen perheeseen ja uuteen kulttuuriin asettautuminen oli kuitenkin hyvä kokemus.

Kasvoin ihmisenä valtavasti ja vaikka olen ollut pois vaihtoajan perheen luota jo yhdeksän vuoden ajan, niin silti me soittelemme edelleen viikoittain. Vaihto-oppilasvuosi oli yksi parhaimmista vuosista elämässäni.

Fuengirola Potros kentällä
Fuengirola Potros kentällä

Palattuaan Suomeen Väänänen istui vuoden päivät koulun penkillä, jonka jälkeen lentokone vei takaisin Texasiin opiskelemaan.

Veri vetää ulos Suomesta, viihdyn maailmalla. Suomesta kaipaan perhettä, kavereita ja saunaa, mutta ne tunteet on ohimeneviä hetkellisiä ajatuksia. Varsinaista koti-ikävää en pode.

Vuodesta 2015 alkaen futari on pelannut Suomen maajoukkueessa, joka on parhaillaan Euroopan mestaruus mittelöissä neljän parhaan joukkueen joukossa.

Loppuottelut siirrettiin vuodella eteenpäin koronan vuoksi. En tiedä, että lopetanko urani niihin kisoihin, vai jatkanko vielä. Kroppa kyllä tuntuu niin hyvälle, että jatko olisi sen puolesta mahdollista. Laji on todella fyysinen, mutta joukkueissa on yli 40-vuotiaitakin pelaajia.

Väänäsen palkintokaapissa on jo Helsinki Roostersin riveissä voitetut neljä suomenmestaruusmitalia ja kaksi Pohjois-Euroopan mestaruutta. Ammattilaispelaajana kokemusta on karttunut myös Tsekeissä vuonna 2018.

”Ensin piti harjoitella, jotta minusta tuli terve, tämän jälkeen jatkoin treeniä ja minusta tuli urheilija.”

Sopimus Potroksessa kestää alustavasti toukokuulle saakka. Tämän jälkeen tarkempia kuvioita EM loppuotteluiden lisäksi ei vielä ole.

Tulevaisuudessa haluan tehdä töitä jenkkifutiksen parissa. Erityisesti minua kiinnostaa junioreiden ja valmentajien valmennus.

Rakkaudesta liikuntaan

Väänäsen leipätyö on liikuntaan keskittyneen yrityksensä palveluiden tarjoaminen.

Olen opiskellut personal traineriksi sekä liikuntalääketieteitä. Tiedän todella hyvin, millainen tie on kuljettava, että pääsee kuntoon. Kun itse aloitin jenkkifutiksen pelaamisen, en todellakaan ollut yhtään liikunnallinen. Olin todella pahasti ylipainoinen. Painoin 125 kiloa ja nyt 90 kiloa. Myös lihas-rasvasuhde on nyt paljon parempi. Ensin piti harjoitella, jotta minusta tuli terve, tämän jälkeen jatkoin treeniä ja minusta tuli urheilija.

Fuengirola Potros kentällä
Hut! Hut!

Vaativa valmentaja ymmärtää myös elämän realiteetit auttaessaan asiakkaitaan kohti päämäärää.

Jos on kaverin synttärit, niin silloin voi lipsua ruokavaliosta. Ei pienet asiat matkaa kaada. Kun tulosta tulee, niin on helpompi pyrkiä kohti tavoitteita.

Väänänen on puolestaan tehnyt lukuisia kompromisseja urheilu-uransa aikana.

Paljon on juhlia skipattu ja olen viettänyt pitkiä iltoja viskoessani palloa kentällä. Ne on niitä syitä, miksi olen päässyt näin pitkälle. En koe, että ne ovat olleet uhrauksia, vaan omia päätöksiäni, sillä rakastan tätä lajia.

Urheilija kertoo odottavansa treenejä tai salille pääsyä, sillä ne ovat hänen mukaansa iloisia asioita.

Minulla on vahva sisäinen palo siihen, että haluan olla hyvä. Kova motivaatio ajaa tekemään treenit. Suomessa ollessa, kun tammikuussa kello soi aamulla ja juoksemaan piti lähteä kahdeksalta, niin olisin joskus jäänyt mieluummin nukkumaan, mutta aina sitä tuli silti lähdettyä, Väänänen pohtii syitä sille, mikä ajaa päivä toisensa jälkeen harjoittelemaan.

KUKA?

  • Henri Väänänen
  • Ikä 26
  • Kotipaikka Rauma
  • Asuu Los Bolichesissa
  • Joukkue Fuengirola Potros
  • Pelipaikka pelinrakentajana

Tiina Jokinen

Mitä pidit jutusta?
+1
19
+1
3
+1
0
+1
0
+1
0
+1
2

Kolumnit

Viikon kysymys

Rauhoittuuko Yhdysvaltain tilanne vallanvaihdon jälkeen?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Fuengirola.fi Facebookissa