Se on ”kortilla” nykyään. Mistään ei saa enää laskea leikkiä. Tai ei ainakaan uskalla. Luin iltapäivälehden kolumnin meistä upeista suomalaisista, jotka ovat selviytyneet vaikka mistä maan ja taivaan välillä, mutta pientä kevennystä kaipaisi luonteenlaatuun näinä aikoina.
Muutama vuosi sitten istuin Heikki Silvennoisen kanssa Gran Canarialla lounaalla. Hänen puhelimensa soi yhtenään. Yle:stä soitetaan ja ilmoitetaan, että se ja se pätkä Kummeleista pitää leikata pois jne…
Heikki sanoi vihdoin, että miksi te sitten ylipäätään näytätte niitä vanhoja Kummeleita, jos ne ei voi olla niitä, joille kansa nauroi. Molemmat olemme viihteen ammattilaisia ja totesimme, että yleisön naurattaminen on ihanaa, mutta kun mitään ei saa nykyään sanoa, kun siitä joku tekee kantelun jonnekin tai ainakin pahoittaa mielensä. Tätä ongelmaa ei enää ole, koska korona hoiti meidät viihteentekijät pois pelistä. Melkein.
Antaa nyt muhia. Ollaan oikein totisia ja pelokkaita, kuten Nasse-setä sanoisi. Millekään ei saa nauraa! Huumori on pelastanut ihmishenkiä. Se on Luojan luoma ”venttiili” asiaan jos toiseenkin. Otetaan iisisti; meille ei luvattu ruusutarhaa, mutta jokaiseen päivään voimme itse vaikuttaa ja varsinkin siihen, mitä levitämme ympärillemme: uhkia ja pelkoja, vai toivoa ja hyvää mieltä.
Tähän tulokseen tulin Vuosaaressa pakollisessa toisessa koronatestissä. Kylmä, kiukku, pelko, ahdistus, turhautuminen jne…oli läsnä ensin jonottaessamme ulkona pakkasessa ilmoittautumisjonoon ja sitten testausjonoon ulkosalla pakkasessa. Tarkistin siinä lennossa jonottaessani, että minulla ihan satavarmasti on varattuna lentolippu Fuengirolaan tulevana lauantaina. Tuntui epätodellisen ihanalta, että näin on ja se sattui olemaan käsilaukussa mukana. Taas on lisämateriaalia tulevaan revyyseen Aurinkorannikolla. Iloa pintaan ja asennetta, ystävät!
Päivi Mäkinen
Loading ...
