Poliitikkojen ja virkamiesten keskustelut al-Holin pakolaisleirillä olevista 11 suomalaisnaisesta ja 30 lapsesta hakevat sekavuudessaan vertaistaan.
Eikä tämä ole ihme. Noiden ihmisten mahdollista palauttamista tai palauttamatta jättämistä säätelevät niin monet lait ja viranomaisvelvoitteet, etteivät päättävät poliitikotkaan pysy perässä.
Oikean ja täsmällisen tiedon antamista vaikeuttavat myös salassapitomääräykset. Monet suunnitelmat esimerkiksi lasten tuomisesta ovat salaisia, koska halutaan taata toimenpiteitä suorittavien ja lasten turvallisuus.
Tilanteesta puhutaan asian vierestä tahtomattaan ja tarkoituksella. Yhtään asiaa ei helpota sisäministeri Pekka Haaviston (vihr.) ristiriitaiset puheet ja ministeriön virkamiehistön sisäiset jännitteet ja niistä seuranneet ulostulot.
Alkuviikosta Suomen hallitus linjasi, että surkeissa oloissa elävät lapset pitää saada leiriltä pois mahdollisimman nopeasti. Jos lapsia ei saada ilman äitejä, niin tapauskohtaisesti myös äidit.
Tällaiselle linjalle on saatavissa myös kansalaisten tuki, ja se vastaa kutakuinkin myös presidentti Sauli Niinistön linjauksia. Suomen perustuslaki ja lasten oikeudet edellyttävät lasten auttamista, mutta ei äitien.
Perussuomalaiset ovat olleet nihkeitä jopa lapsien palauttamiseen.
Ihan liikaa puhutaan niin, että ongelma eli turvallisuusriski poistuisi, jos pienet lapset saadaan leiriltä jollain konstilla tuotua ja äidit jäävät al-Holiin.
Pitää kuitenkin muistaa, ettei leirille jäävien äitien radikalisoitunut mielenlaatu suinkaan liudennu samakaltaisesti ajattelevien leiriläisten keskuudessa. Pikemminkin käy päinvastoin.
Mitä sitten tapahtuu, kun leiri puretaan? Suomen kansalaisina naisilla on täysi oikeus tulla kotimaahansa. Miten heidän tuloaan ja toimintaansa sitten kontrolloidaan, jos vielä tullaan vaihdetuilla henkilötodistuksilla jne.?
Tilannetta pahentaisi sekin, jos pienet lapset otettaisiin pakolla huostaan.
Nyt kun opposition välikysymys on käsitelty, hallitus saanut eduskunnan edessä luottamuksen, ja se on tehnyt poliittisen linjauksen al-Holin leiriläisistä, pitäisi nuottien toiminnasta olla selvillä.
Niin pitäisi, vaan ei ole. Itse asiassa kaikki toimet ovat auki.
Miten tilanteeseen suhtautuu kurdien hallinto? Päästääkö se lapsia ylipäätään ja jos, niin edellyttäkö se myös lasten äitien palauttamista?
Miten sitten voivat viranomaiset toimia? Joutuvatko he kohtuuttomaan vaaraan mahdollisessa operaatiossa, onko riski jopa liian suuri?
Nyt tarvitaan asiantuntijoiden selvityksiä riskeistä ja mahdollisuuksista sekä muiden maiden toimista, ennen kuin tehdään mitään.
Jotta viranomaiset saavat työrauhan, pitäisi politikointi asian tiimoilta lopettaa ja varmistaa se, ettei viranomaislähteistä tihku salassa pidettäviä tietoja julkisuuteen, kuten nyt on tapahtunut.
Suomessa pitäisi päästä vihdoin normaaliin tilanteeseen hallituksen sähläilyjen ja ministerivaihtojen jälkeen. Katseet kohdistuvat pääministeri Sanna Mariniin (sd.). Hän on näyttänyt jo jämäkkyyttään kovissakin paikoissa. Toivoa sopii, että kaikessa tiukkuudessaan hän säilyttää myös malttinsa.
Ylilyönti tuli jo, kun hän sanoi kokoomusedustajille, että eikö teitä hävetä.
Välikysymykset ovat oleellinen osa parlamentaarista demokratiaa, tekipä sen mikä puolue tahansa ja kenen kanssa tahansa.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta median palveluksessa toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
