Tänä syksynä emme ehtineet Fuengirolaan, kun Keski-Amerikka taas houkutteli. Ennen matkustamista vakiokohteeseemme Costa Ricaan teimme tutustumiskäynnin Guatemalaan.
Luimme etukäteen ulkoministeriön maatietoja, ja mielessämme pyörivät myös uutiset USA:han pyrkivistä pakolaiskaravaaneista, jotka koskettavat Guatemalaakin. Valmistauduimme kohtaamaan levottomuuksia, rikollisuutta, tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä, mutta rikolliset eivät näyttäytyneet eikä maakaan pahemmin järissyt.
Guatemala valloitti sen sijaan sydämemme. Suurimman osan ajasta vietimme Unescon maailmanperintökohteeksi julistamassa Antiguassa, joka on turvallisena pidetty turistien suosima kaupunki. Vanha arkkitehtuuri ja koppuraiset mukulakivikadut on säilytetty eikä sinne ole rakennettu ainoatakaan kerrostaloa tai ostoskeskusta. Värikkäiden talojen sisäpihoilla on hurmaavia kahviloita, käsityökauppoja ja suihkulähteitä.
Guatemalan kauneus ja kulttuurien monimuotoisuus oli mieleenpainuvaa, ja erityisen kiinnostavaa oli saada tietoa alkuperäiskansojen elämästä mahtavan Atitlán -järven kylissä. Maan asukkaista kaksi kolmannesta on eri etnisiin ryhmiin kuuluvaa alkuperäisväestöä, mayojen jälkeläisiä, joilla on myös omat kielensä.
Verisestä sisällissodasta on vain parisen kymmentä vuotta, ja sodassa pahiten kärsineet mayat hakevat vieläkin tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa. Käynnissä on kuitenkin monia hankkeita oman kulttuurin ylläpitämiseksi ja oikeuksien puolustamiseksi.
Kulttuurien moninaisuus tuntui Guatemalassa suurelta rikkaudelta. Tyrmistyttävältä tuntuukin lukea uutisia vaikkapa Brasiliasta ja Boliviasta, joissa alkuperäisasukkaiden oikeuksia halutaan taas kaventaa.
Marja-Leena Karjula
Loading ...
