Hulluutta on monenlaista. Minulle sana hulluus on aina ollut positiivinen. Positiiviseen hulluuteen liittyy luovuutta ja rohkeutta. Luovuutta nähdä ja ajatella uusilla tavoilla. Rohkeutta lähteä toteuttamaan noita ideoita.
Viime viikolla törmäsin juttuun, missä Málagan kaupunginvaltuusto kertoi ideasta muodostaa laaja viheralue istuttamalla vuorille puita ja pensaita. Hankkeen motiivina on mm. vähentää tulvia, parantaa ilman ja maaperän laatua ja siten helpottaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia.
Joku totesi, että ihminen on käynyt kuussakin, joten miksei vuoria voisi metsittää? On helppo tuhahtaa ja leimata hulluksi 56 miljoonaa euroa maksava hanke.
Täysin ainutlaatuinen ei tuo Málagan idea ole. Pariisista kuuluu sellaista hulluutta, että siellä kaupunki aikoo istuttaa 170.000 uutta puuta suurkaupungin alueelle vuoteen 2026 mennessä ja metsää Pariisin ulkopuolelle. Asvalttia revitään auki istutusten tieltä muuallakin Euroopassa.
Singapore on vieläkin hullumpi; tavoitteena siellä on istuttaa miljoona puuta vuoteen 2030 mennessä.
Mielestäni on jotenkin kaunis ajatus, että tässä teknologian ja digitaalisten innovaatioiden maailmassa ilmastoa lähdetään parantamaan luonnon omilla keinoilla. Lisää vihreitä oksia.
Málagassa syntynyt Pablo Picasso teki tunnetuksi oliivipuun oksa nokassaan lentävää kyyhkyä rauhan symbolina, kun hänet valittiin tekemään tunnus Maailman Rauhan konferenssiin vuonna 1949.
Vedenpaisumuskertomuksen mukaan kyyhky toi oksan mukanaan osoittamaan, että maailma oli taas asuinkelpoinen.
Meistä jokainen voi tarjoilla ympärilleen vihreitä oksia, vaikkei meillä erityistä luovuutta tai rohkeutta olisikaan.
Ehkä vihreän oksan tarjoaminen voi ilmentyä niinkin, ettei itse heti kiirehdi tuhahtamaan uusille ja hulluille ideoille?
Jokaisella meistä on valta olla luomassa ympärillemme hyvää tai huonoa ilmaa.
Loading ...
