Suomessa vallitsee yhä paheneva hoitajapula. Kyse ei ole siitä, etteikö alalle koulutettaisi riittävästi väkeä.
Kyse on siitä, että alalta karkaa jatkuvasti koulutettua työvoimaa muille aloille tai alan muihin kuin hoivatöihin.
Tuoreimpien tilastojen mukaan peräti 72.000 terveysalan työntekijää tekee muita kuin hoitotöitä. Osa on siirtynyt toimiston puolelle, koska alan osaamisesta on hoiva-alan yritysten toimistopuolella hyötyä, monet ovat vaihtaneet kokonaan ammattia tai siirtyneet ulkomaille paremman palkan perään.
Englanti, Norja ja Ruotsi. Siinä maita, joihin on eniten siirtynyt suomalaisia hoitajia.
Alalta paon syyksi ei voi laittaa koronaa. Ilmiö on pidempiaikainen. Hoitaja- ja hoivatyö koetaan raskaaksi, eikä palkka vastaa työntekijöiden mielestä koulutusta, työn vaativuutta tai raskautta.
Koronan pitkittyminen tekee toki oman osansa. Jatkuva pelko siitä, että tartunnan saaneet potilaat tartuttavat hoitajan, lisää stressiä ja ahdistusta.
Poliitikot toisensa perään puhuvat nyt hoitajien työolojen ja palkan kohentamisen puolesta. Samalla muistutetaan, ettei poliitikkojen pidä puuttua työmarkkinoihin. Palkat ja muut työhön liittyvät ehdot kuuluvat työmarkkinaosapuolille.
Tällä viikolla hoito- ja hoiva-alan työehdoista alettiin neuvotella. Kun valtaosa alan työpaikoista on julkisella puolella, jossa eletään yhä enenevässä määrin velaksi, ovat työnantajapuolen neuvottelijat pahassa pinteessä. Poliitikkojen puheista saa sen käsityksen, että palkkoja pitäisi nostaa, mutta seuraavassa puheenvuorossa korostetaan, miten julkisella puolella pitää harrastaa tiukkaa menokuria.
Viimeksi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus leikkasi julkisen puolen työntekijöiden ansioita nipistämällä lomarahoista. Leikkaus teki vähän tehtävästä riippuen keskimäärin 500 euroa.
Vuonna 2007 kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen vaati sairaanhoitajille 500 euron kuoppakorotusta. Kokoomus voitti vaalit, mutta julkisella puolella palkat karkasivat tehtävästä riippumatta yli kuntien maksukyvyn. Myöhemmin korotuspaine purkautui muille aloille.
Tuosta olisi nyt hyvä ottaa ihan tosissaan oppia. Ylisuuret palkankorotukset olivat näet yhtenä syynä siihen, että Suomi putosi kilpailukykyvertailussa kärkipaikoilta alas kuin kivi.
Nyt olisi syytä löytää järki, eikä poliitikkojen pitäisi edes puolella sanalla ryhtyä spekuloimaan palkankorotuksilla. Ei edes hoitajien kohdalla.
Suomi on äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. EU:n ulkopuolelta ei Suomi saa hoitajia siinä määrin, että ongelma ratkaistaisiin heidän avullaan. Kun esimerkiksi Filippiineiltä hoitajat lähtevät työnhakuun ulkomaille, on suuntana muut pohjoismaat tai Englanti. Palkka on huomattavasti korkeampi kuin meillä.
Liian vähälle keskustelulle on Suomessa jäänyt yleinen työvoimapula. Ala kuin ala kärsii tekijävajeesta. Tämäkin seikka vaikuttaa siihen, että hoitoalalta lähtevien on ollut helppo löytää muita töitä. Suomessa on yli 60.000 avointa työpaikkaa ja avoimien työpaikkojen määrä kasvaa koko ajan. Työllisyysaste on korkein vuosikymmeniin, lähes 73 prosenttia.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla työskennellyt lehdistöneuvos.
Loading ...
