Uusi vuosi, uusi vuosikymmen jopa. Etkö tunnekin itsesi aivan uudistuneeksi, jännittyneeksi uuden alun äärellä, uudesti syntyneeksi peräti? Juu, en minäkään.
Parikymmentä vuotta sitten amerikkalainen koomikko Lewis Black pui kauan odotettua vuosituhannen vaihtumista. ’Mitä eroa on vanhalla ja uudella vuosituhannella? hän kysyi, ja vastasi: ”Nothing! It’s the same load of crap with a ’2’ in the front.”
Hirtehisestä huumoristaan tunnettu Black oli merkittävän totuuden äärellä. Pelkkä ajan kuluminen ja numeroiden vaihtuminen kalenterissa ei juuri asioita muuta.
Hector puolestaan lauloi Ake, Make, Pera ja Mä -kappaleellaan, että ’Vaihtui vuosikymmen ja vuosi, kuteisiin tuli hillitty kuosi…’. Vaatehommiin en ota kantaa, mutta hillitympi meininki tuntuisi tekevän hyvää monille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Tärkeidenkin asioiden äärellä kirjoittelu tuntuu nykyisellään olevan sellaista pään rääpimistä, että tällä vauhdilla monelle kirjoittajalle alkaa pian tulla sormiin peräpukamia.
Kaikkinaisen öyhöttämisen ohella somessa näyttää olevan meneillään myös vaihe, jossa ihmiset listaavat tekemisiään ja tekemättä jättämisiään päättyneeltä vuosikymmeneltä. Tämä on jo merkittävästi rakentavampaa toimintaa.
Sellaista jäin kuitenkin miettimään, että kymmenen vuotta on pitkä aika. Vaikka menneen vuosikymmenen muistelussa ei tietenkään ole mitään väärää, toivon, että me kaikki muistaisimme miettiä tekojamme, tekemättä jättämisiämme, niiden seurauksia ja mahdollisia korjausliikkeitä huomattavasti taajempaan kuin vuosikymmenen tai edes vuoden vaihtuessa.
Uudenvuodenlupaukset rikotaan keskimäärin jo helmikuun alkupäivinä. Jos seuraava tsekkaus on vasta 11 kuukauden päästä, menee valtaosa ajasta ilman merkityksellisiä tavoitteita. ”Miten meni noin niin kuin omasta mielestä”, on loppuun kulunut vitsi, mutta mitäpä jos sen esittäisi itselleen joka ilta kuluneesta päivästä?
Niinpä hyvän uuden vuoden sijaan toivotan kaikille Hyvää Elämää, päivä kerrallaan!
Janne Leipijärvi