Vanha manner on upea paikka. Olemme ottaneet vaimon kanssa tavaksi ajaa alkukesästä Andalusiasta autolla Suomeen ja elokuussa takaisin. Tuhansien kilometrien matka halki koko Euroopan on antoisaa matkailua.
Autolla matkustaessa vapaus päättää omista menemisistään on tärkein etu. Junalla jää helposti näkemättä pieniä kyliä, joissa koko Euroopan kauneus ja historia piilee. Lentokoneesta ei puolestaan näe kuin Alppien huiput ja kaupunkien valot.
Kun tapaa ihmisiä töidensä ja muiden puuhiensa äärellä pitkin Eurooppaa, tulee ylpeä olo. Mantereellamme vallitsee syvä sivistys ja vuosituhansien luoma kulttuuri, joka näkyy kaikessa. Pysähtyminen viiniviljelmällä, juustopuodissa tai vanhassa kirjakaupassa avaa silmiä sellaiseen maailmaan, johon liittyy paljon enemmän kuin pullo, tahko tai kirja. Euroopassa kaikella on tarina ja tarinan taustalla on historia.
Me suomalaiset emme ole koskaan oikein sisäistäneet eurooppalaisuuttamme. Kulttuurimme on toki nuorempi kuin ranskalaisten tai espanjalaisten ja meri erottaa meitä saksalaisista. Samoista arvoista meidänkin maailmamme on kuitenkin rakentunut. Viimeistään Ranskan vallankumouksen periaatteet vapaus, veljeys ja tasa-arvo tekivät Euroopasta yhtenäisen, sellaisen johon meilläkin on oikeus kuulua.
Nykyisen kaltainen EU on episodi historiassa. Aina välillä se natisee liitoksistaan ja sellainenkin päivä saattaa koittaa, että jättimäinen hallintohimmeli hajoaa. Sillä ei ole erityisen suurta merkitystä, kun asiaa katsotaan pidemmän ajan perspektiivistä. Johtajat ovat aina rakentaneet omat valtajärjestelmänsä, jotka kaatuvat omiin ahneisiin lonkeroihinsa.
Eurooppa on ihmisten, kansalaisten yhteisö. Tulevaisuudessa tavallisten ihmisten yhteydenpito Euroopan sisällä lisääntyy ja kansalaisyhteiskunta ylläpitää yhteyttä, sanoivat johtavat poliitikot mitä tahansa.
Antti Pekkarinen
Loading ...
