Äänekkääksi epähuomiossa jättämäni kännykkä kertoi kesken auvoisten yöunien saapuneesta tekstiviestistä. Kirosin tykönäni sitä, ettei kukaan ole vielä keksinyt näppäimistöön asennettavaa alkolukkoa. Kerran herättyäni päätin kuitenkin katsoa, mitä viesti koski.
Kaikessa ytimekkyydessään se meni näin: ”Hakeeko ay-liike Suomea konkurssiin?”. Kun nukahdin ei viesti sinänsä enää suivinut ollenkaan, mutta sen sanoma suivi. Olin nimittäin viestittäjän kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, mihin ay-änkyrät voivat isänmaan ajaa.
Seuraavana aamuna televisiossa esiintyi ministeri Sampo Terho, josta tein joskus kiireissäni lehteen Sampo Tempon. Pyysin tuolloin vielä pelkällä kansanedustajan statuksella olleelta kohteelta anteeksi, mutta en malttanut vääntää veistä haavassa ja luvata, että jos Terhosta tehtäisiin joskus Aku Ankan hahmo, saisi hän vapaasti käyttää sitä Tempo-versiota.
Ministeri Terho esitti aamutelevisiossa harvinaisen suoraselkäisen kysymyksen. Hän kysyi Teollisuusliiton puheenjohtajajuntta Riku Aallolta, viedäänkö leipä lasten suusta, jotta saataisiin Antti Rinne puskettua pääministeriksi.
Jo aikaisemmin Sampo Terho oli lausunut seuraavasti: ”SAK:lainen ay-eliitti aikanaan heitti Urpilaisen syrjään ja istutti Rinteen demareiden puheenjohtajaksi. Nyt tuo sama herrakerho pyrkii istuttamaan Rinteen pääministeriksi. Edunvalvontajärjestöllä on tietenkin oikeus tukea ketä haluavat maan johtoon, mutta poliittisten lakkojen järjestäminen vaalivankkureiden vetämiseksi on vastenmielistä. Kansakuntaa vahingoitetaan valtapelin nimissä.”
Voisiko sen enää selvemmin sanoa? Tunnustan olevani Terhon kanssa täsmälleen samaa mieltä asiasta. Minusta ei ole todellakaan oikein, että lasten ja vanhusten, eli yhteiskunnan pienimpien suusta viedään leipä, jotta ay-liike pääsisi päämääräänsä.
Sitä samaa päämäärää ajetaan kuin kärmestä pyssyyn, miettimättä ollenkaan sitä, että samalla ollaan ajamassa Suomea konkurssiin. Pahimmassa tapauksessa joku Suomessa toimiva monikansallinen suuryritys voi jopa ynnätä yksi plus yksi ja siirtää sen laskutoimituksen perusteella tuotantoa Suomesta maahan, jossa poliittista lakkoa ei edes tunneta.
Kasvatusalalla työskentelevä vaimoni yhtyi hänkin ministeri Terhon huoleen. Hän muistutti, että hyvinvointivaltiossakin on edelleenkin lapsia, jotka eivät syystä tai toisesta saa kotonaan viikonloppuna lämmintä ruokaa. Näille esimerkiksi vanhempiensa päihteidenkäytön takia kärsiville tulevaisuuden veronmaksajille kouluruokailu on monesti koko pitkän päivän pelastus.
Vaimokulta jatkoi vielä, että lastensuojelun pitäisi ehdottomasti puuttua tilanteisiin, missä lapsi tulee jiihooälläläisten keittäjien poliittisen lakon päivinä kouluun ilman eväitä. Taho, jonka velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekeminen olisi, on opettaja, mutta ikävä kyllä aidosti ymmärtävien opettajien määrä on tänä päivänä ihan liian pieni.
Välinpitämättömyydellä on toki syynsäkin, eikä sen samaisen päihteidenkäyttäjävanhemman uhkailu esimerkiksi fyysisellä väkivallalla, isommalla virkamiehellä tai jopa iltapäivälehdellä ole niistä suinkaan vähäisin.
Jotta kolumnistani ei jäisi paha mieli, lienee paikallaan päättää iloisiin asioihin eli Kimi Räikkösen historialliseen voittoon Austinin MM-osakilpailussa. En ole enää nuori, enkä edes yhtä urheiluhullu kuin nuorena, mutta siitä huolimatta otin sunnuntai-iltana miekan ja katkaisin kaulan kuplivasta ranskalaisesta. Nauttimani kuplajuoma kohottakoon symbolisesti koko katajaisen kansamme tunnetusti matalalla makaavaa itsetuntoa.
Asko Tanhuanpää
Loading ...
