Torstaiaamu, katselen olohuoneen ikkunasta kohti Välimerta. Sen rantaviiva juuri ja juuri erottuu, mutta horisonttia ei meinaa erottaa. Sen verran on sadetta, sumua ja harmautta. Eikä ole muuten ensimmäinen kerta viime päivien aikana. Tämähän on melkein kuin Tavaramarkkinoiden laulussa, paitsi että Hakaniemen ranta on vaihtunut Välimeren rantaan. Ja toisin kuin Hakaniemessä, täällä tuuli kyllä tuulee.
Samaan aikaan Suomesta tulee viestejä: ”meillä on täällä lämpimämpää kuin teillä”, ”voi teitä ressukoita siellä sateessa ja kylmässä, tulkaa takaisin Suomeen, täällä paistaa ja on lämmintä” jne. Huumoriveikkoja.
Meinasin vastata, että ei kannata vielä innostua: vappu on vasta tulossa, joten pitäkäähän pilkkihaalarit ja kumisaappaat saatavilla. Vaan mitäpä sitä toisten iloa pilaamaan, tai edes himmentämään. Aika monta talvea Suomessa lusineena tiedän kyllä miten tarpeeseen muutama lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä tulevat pitkän, kylmän ja pimeän talven jälkeen.
Eikä nämä täkäläiset sateetkaan suurena yllätyksenä tulleet. Menneiltä täällä vietetyiltä vuosilta on jäänyt sellainen vahva muistikuva, että joka kevät luonto pesee kadut ja täyttää juomavarastot ennen kuin kesä alkaa. Ja niinhän siinä näköjään kävi tälläkin kertaa.
Tulevaisuus kuitenkin ihmistä kiinnostaa, joten kävin paikallisen ilmatieteenlaitoksen nettisivulla katsomassa, että vieläkö pitkään jatkuu tämä keväthuolto. Menemättä yksityiskohtiin, voidaan todeta, että perjantaista eteenpäin vallitseva väri näytti olevan keltainen, ja lämpötiloissa näkyi paljon kakkosta.
Sopivaan aikaan kirkastuu myös sikäli, että ensi viikolla juhlitaan vuoden parhaat pirskeet, kansainväliset päivät.
Salmiakkia tekis kyllä mieli.
Janne Leipijärvi
Loading ...
