”Oli vähän kummallista, kun koulumatkan varrella mummot taputtelivat minua päähän ja puhuivat espanjaa. En tajunnut sanaakaan.” kuvaili eräs oppilas minulle syksyn alussa koulumatkojaan. Hän oli aloittanut uuden, hyvin jännittävän vaiheen elämässään. Harvalla uudella oppilaallamme on aikaisempaa kokemusta ulkomailla asumisesta tai Espanjasta, saatikka että he osaisivat sanaakaan espanjaa.
Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa jokainen oppilas opiskelee espanjan kieltä. Luokkakavereina on oppilaita, jotka ovat olleet koulussa muutaman vuoden ja espanja sujuu jo kiitettävästi. Osalla luokkakavereista kotikieli on espanja, joten he eivät kuule suomea kuin koulussa.
Näin monenkirjavan joukon opettaminen on taidonnäyte opettajilta. Opetus täytyy järjestää siten, että jokaiselle oppilaalle löytyy ryhmä, jossa muut opiskelevat jotakuinkin samalla tasolla. Huomioitavaa on myös se, että toisille oppilaille kielten oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Toisilla se taas ei ole niin helppoa. Uuden kielen oppiminen vaatii paljon aikaa, työtä ja sinnikkyyttä.
Espanjan kieli on koulumme erityisyys. Sen oppiminen on taito, jonka avulla suomalaislapset pääsevät kiinnittymään uuteen maahan ja espanjalaiseen kulttuuriin. Kielen oppimisen myötä vieraasta kulttuurista tulee tuttu ja parhaassa tapauksessa kielen avulla solmitaan elinikäisiä ystävyyssuhteita. Koulussa yhteinen kieli on suomi, mutta espanjaa puhutaan luontaisesti niin luokkakavereiden kuin koulun aikuisten kanssa. Oppiminen jatkuu koulupäivän jälkeen ja ulottuu kaikkialle ympäröivään maailmaan. Voimme varmasti sanoa, että olemme Suomen kielirikasteisin koulu.
”Nyt osaan jo vastata mummoille, mitä minulle kuuluu ja tulen aina iloiseksi tavatessani heidät”, jatkoi oppilas kuvailuaan koulumatkastaan.
Mikä taito, mikä rikkaus. ¡Sí, hablo español!
Loading ...
