Julkkikseksi pääseminen tai päätyminen on monisyinen asia. Joku saattaa käyttää läjäpäin euroja erilaisten mediakonsulttien ja mainostoimistojen palveluihin, itsensä esiin tuomiseksi. Silti ketään ei kiinnosta.
Toinen hyppää fillarin selkään ja ilmoittaa ajavansa Lieksasta Fuengirolaan. Hetkessä hänen tekemisiään seurataan sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa taukoamatta. Näin kävi Rauni Hietaselle, joka nimesi itsensä Fillarimummoksi.
Mikä meidät saa kiinnostumaan jostain ihmisestä? Yliopistojen sosiaalipsykologeilla on varmasti hienoja teorioita asiasta, mutta harrastetaanpa hieman keittiöpsykologiaa.
Fillarimummo Rauni Hietanen on tavallinen ahkera yrittäjä Pohjois-Karjalasta. Suulas hän toki on, mutta niinhän kaikki karjalaismummot ovat. Jotain poikkeuksellista hänessä on, miksi muuten kymmenet tuhannet ihmiset seuraisivat häntä.
Fillarimummo on poikkeuksellisen rohkea oman tiensä kulkija. Polkupyörämatka Lieksasta Fuengirolaan on aivan älytön tempaus, harva sen haluaisi itse toteuttaa. Siinä on kuitenkin jotain sellaista, mihin me tavalliset ihmiset emme uskalla ryhtyä. Siksi se on kiinnostavaa.
Fillarimummo on kirjaesimerkki sosiaalisen median mahdollisuuksista. Hän ei tarvinnut ison rahan markkinointia saadakseen äänensä kuuluviin. Hänen oma elämänsä ja siitä kertominen oli riittävän kiinnostavaa.
Fillarimumolla voisi olla mahdollisuus elättää itsensä julkisuuden kautta. Hänessä on riittävästi karismaa ja muita tarvittavia ominaisuuksia vaikkapa omaan tv-ohjelmaan. Fillarimummo on kuitenkin päättänyt olla lähtemättä mukaan julkisuusrumbaan. Se voi olla viisas ratkaisu, puskapissallakin uskaltaa käydä.
Pääkirjoitus
Loading ...
