Kuusi viikkoa karanteenia takana. Missään muualla läntisessä maailmassa yhteiskunnan sulkeutuminen ei ole yhtä totaalista kuin Espanjassa. Vastaavaa ei ole demokratioissa nähty kuin sota-aikana.
Kauanko kansa jaksaa pysyä kotona? Kauanko yrittäjät malttavat pitää liikkeensä kiinni? Kauanko poliisi jaksaa sakottaa kadulla yksin kulkevaa oireetonta kolmikymppistä, jos hänellä ei ole esittää riittävän pätevää dokumenttia liikkumisensa syyksi?
Kapinan siemen on jo kylvetty. Lähteekö se itämään ja kasvamaan, se nähdään Espanjassa kahden seuraavan viikon aikana.
Nyt lasketaan, millainen hinta suljetulla yhteiskunnalla on. On aivan perusteltua kysyä, säästäisikö yhteiskunnan avaaminen enemmän henkiä, kuin suljettuna pitäminen. Eikä tässä laskennassa ainoa muuttuja ole koronaviruksen tappava vaikutus.
Toivottavasti tuota laskentaa ei suoriteta ideologisin perustein. Toivottavasti myös asiasta käytävässä keskustelussa ideologiat siirtyvät syrjään ja argumentointi tapahtuu faktojen pohjalta. Ideologiat ovat kautta historian tappaneet maailmassa lähes yhtä paljon ihmisiä kuin uskonnot.
Kansalaisten terveys ja hyvinvointi on yhteiskunnallinen, eli poliittinen asia. Kun terveyspolitiikkaan sotketaan mukaan vahvat ideologiset näkemykset, ollaan liukkaalla tiellä. Me suomalaiset sen tiedämme. Koko kansakunnan hyvinvointiin vaikuttavaa sote-uudistusta ei saada tehtyä, koska uudistuksesta päättävät osapuolet ovat lukkiutuneet omiin ideologisiin kabinetteihinsa.
Pääkirjoitus
Loading ...
