Politiikasta tulee yhä vaikeaselkoisempaa. Vielä vaikeampaa on saada selvää, mitä kansalaiset haluavat äänestäessään ehdokkaita.
Peräti 75 prosenttia unionimaiden kansalaisista arvioi heidän maansa hyötyneen EU-jäsenyydestä ja yli 60 prosenttia pitää jäsenyyttä hyvänä asiana. Siitä huolimatta EU-kriittisille puolueille povataan historiallista vaalivoittoa parin viikon päästä pidettävissä EU:n parlamenttivaaleissa.
Toki oikeistopopulististen puolueiden ajattelussa on tapahtunut muutosta. Kun vielä muutama vuosi sitten EU-ero ja maan oma valuutta takaisin, oli johtava ajatus, julistetaan nyt vain tarvetta muuttaa unionia.
Unionia kritisoitaessa menevät usein puurot ja vallit sekaisin. Kansalaiset eivät tiedä, mikä johtuu unionin ja mikä omaan maan päätöksistä. EU-kriittisten poliitikkojen on siten helppo vierittää kaikki huonot päätökset unionin niskoille tyyliin: Missä EU, siellä ongelma.
Etenkin perussuomalaisten entistä puheenjohtajaa Timo Soinia tämä ajatus kantoi.
Brittien kansanäänestys EU:sta eroamisesta oli yksi tyypillinen tapahtuma, jossa oikeistopopulistit veivät kansalaisia kuin pässiä narussa. Poliitikot lupasivat, miten ero unionista tuo työpaikkoja, sulkee rajat maahanmuutolta ja lopettaa maksut unionille.
Nyt briteistä uhkaa lähteä iso joukko tehtaita, finanssialan yritykset ovat lähtökuopissa ja asiantuntija-arvioiden mukaan talous kärsii ja työttömyys kasvaa. EU taas edellyttää, että erosopimukseen liitetään maksut Norjan mallin mukaisesti ja työvoiman vapaa liikkuvuus pitää sallia.
Eli kaikki ne asiat, jotka luvattiin, ovat kääntymässä päälaelleen.
Jos käy kuten gallupit osoittavat, että keskustaoikeistolainen EPP ja sosiaalidemokraattien S&D menettävät enemmistön EU-parlamentissa, vaikeutuu monien asioiden eteenpäin vienti.
Lisäksi EU-kriittiset puolueet saavat ennusteiden mukaan yli kolmasosan äänistä. Tässä porukassa on kolme eri suuntiin vetävää ryhmää. Jos yhteisymmärrys löytyy, pystyvät ne torppamaan hankkeen toisensa jälkeen tai ainakin jarruttamaan esitysten läpimenoa.
Oikeistopopulistisia ryhmiä yhdistää kaksi asiaa: kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon ja EU:n vallan vähentäminen. Voimakkain ero tulee suhtautumisessa Venäjään.
Ranskan kansallinen liittouma ja Italian Lega sympatiseeraavat Putinia, kun taas ruotsidemokraatit ja osa Itä-Euroopan jäsenmaista vierastaa Venäjää ja Putinia.
Keskustaoikeistolaiset, sosialistit ja vihreät puolustavat eurooppalaisia perusarvoja: riippumatonta oikeuslaitosta, vapaata lehdistöä, opposition oikeuksia, kokoontumis- ja järjestäytymisvapautta.
Näitäkin arvoja haluavat monet oikeistopopulistit polkea.
Euroopalla on monia haasteita edessään. Miten se kykenee pitämään puoliaan yhä kovenevassa kauppasodassa, tilkitsemään kansanvälisten yritysten aggressiivista veronkiertoa, pitämään ilmastotavoitteista kiinni ja ehkäisemään terrorismia?
Vain yhtenäinen ja entistä vahvempia EU pystyy siihen.
Yksittäiset jäsenvaltiot, etenkin Suomen kaltaiset pienet maat, joutuvat armotta isojen sanelupolitiikan kohteeksi. EU-tasolla neuvottelemalla maamme mahdollisuudet ovat aivan eri luokkaa.
Toki EU:ssa on paljon parannettavaa esimerkiksi byrokratian purkamisessa. Saavutukset ovat kuitenkin kiistattomat: yhteismarkkinat, työvoiman ja pääomien liikkuvuus ovat tuoneet uudenlaista vaurautta. Rakennerahastoilla taas on nostettu uusien jäsenmaiden kansalaisia köyhyydestä ja lisätty demokratiaa muutamista taka-askeleista huolimatta.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
