Nyt en puhu ystäväni Kaija Koon esittämästä kappaleesta, jonka ansiosta Apulannan Toni Wirtasesta tuli eniten listaykkösiä Suomessa riimitellyt sanoittaja. Kipaleessa puhutaan parisuhteen kahleiden murtamisesta, mutta nimestään huolimatta siinä ei koskaan mainita sanaa ”vapaa”. Vapautta sekin.
Itselleni vapautta on se, ettei yhteiskunta määrittele asemaani eikä tapaani toimia, vaikka se sitä yrittäisi. Nuoruudessani minulle painotettiin hyvää parisuhdetta, koulutusta ja vakituista työpaikkaa. Mikään niistä ei toteutunut. Tai ehkä muutama kokonaisuudessaan plussan puolelle yltänyt avoliitto. Myös opiskelut jäivät kesken.
Eniten olen kuitenkin kapinoinut vakituista työtä vastaan. Allekirjoitin ensimmäisen ja todennäköisesti viimeisimmän toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen vasta 35-vuotiaana, koska silloinen työnantajani ei suostunut muuhun. Vastavuoroisesti sain ministeritason palkan ja edustuskulubudjetin, josta jäi jäljelle kasa firman luottokortin sylkäisemiä kuitteja.
Kuuden vuoden jälkeen olin valmis vaihtamaan maisemaa. Mutta koska palkka samasta työstä oli muualla yli puolet pienempi, niin kituuttelin henkisesti vielä muutaman talven ja kesän ennen kuin yt-neuvottelut pelastivat köysistä. Se vasta vapautta oli.
Kolme vuotta katselin maailmaa tekemättä mitään, kunnes pyysin Pekkariselta töitä. Työaika oli kolme päivää viikossa. Vuosi sitten tein siinä kaksipäiväisen. Vapautta oli pitää kiinni samasta palkasta.
Tämän talven aikana tajusin, etteivät rutiinit sovi minulle. Kaksi pakkopäivää viikossa tuntui liian tasapaksulta. Sen takia palasin juurilleni freelanceriksi. Nyt olen taas VAPAA!
Mika Heikkilä
Kirjoittaja on Fuengirola.fi-lehden vapaa toimittaja.
Loading ...
